Helmet-lukuhaaste 2018
Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen. Lukuvauhtini oli sopivasti noin kirja viikossa, joten haaste tuli suoritettua vuoden loppuun mennessä. Haasteen ideana on itselläni sananmukaisesti haastaa omia lukutottumuksia ja lukea monipuolisesti, välillä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Vaikka olenkin mielestäni lukenut aika kaikkiruokaisesti tähänkin asti, niin huomasin haastetta suorittaessani, että esimerkiksi runous on kirjallisuudenlaji jonka olen onnistunut sivuuttamaan lähes täysin. Tämän epäkohdan haaste ainakin onnistui korjaamaan, ja luin haasteeseen lopulta kolme runoteosta (ja yhden haasteen ulkopuolelta!)
Yksi hauskimmista asioista lukuhaasteessa on se, että valmiin ladattavan taulukon avulla voi tarkastella omia lukutilastojaan. Tämä on erittäin havainnollinen työkalu oman lukemisen seurantaan. Olenko onnistunut lukemaan monipuolisesti? Miten maapallon eri kolkista tai eri kielillä kirjoittavat kirjailijat ovat olleet edustettuina? Puran tässä lyhyesti oman lukuhaasteeni numeroiden valossa. Tilastoille allergiset voivat siirtyä suoraan kirjalistaukseen.
Luin haasteeseen yhteensä 18 000 sivua. Mukaan mahtui muutama järkäle, kuten 900-sivuinen Pieni elämä ja Robin Hobbin fantasiakirjat. Toisaalta runokirjojakin tuli luettua useampi, joten kirjakohtaisen sivumäärän keskiarvo jäi 360 sivun kieppeille. Se taitaa itse asiassa olla varsin normaali romaanin mitta.
Suosituin haastekohta oli kohta 1. "Kirjassa muutetaan" (22 osumaa), mutta ehkä mieluisin ja mieleenpainuvin oli kohta 23. "Kirjassa on mukana meri", johon sopi lukemistani kirjoista yhteensä 15. Siihen sisältyi paitsi itsestäänselviä tapauksia (merikapteenin vastoinkäymisiä käsittelevä Meriromaani ja maagisten kauppalaivojen maailmaan sijoittuva Ship of Magic), myös miellyttäviä yllätyksiä (Metropolis, jossa kuvataan muinoin uponnutta kaupunkia, ja Paratiisi, jossa kertoja tarkkailee merta ja luontoa Hiidenmaan saarella).
Kaunokirjojen ja tietokirjojen suhde oli 70/30, eli kaunokirjallisuutta tuli luettua selvästi enemmän. Ero selittynee osittain sillä, että kaunokirjallisuus on näyttäisi olevan nopealukuisempaa (tietokirjoja luin keskimäärin 24 päivää, kaunokirjoja vain 8 päivää). Jakauma on itselleni sopiva ja jatkossakin tavoittelemisen arvoinen.
Valitettavasti maailmankartalla haasteeni näyttää aika köyhältä (ja valmiiksi tehdyssä kaaviokartassa on kaiken lisäksi tuo onneton Mercatorin projektio!) 55 % lukemistani kirjoista on kirjoittanut suomalainen kirjailija. Se toki minulle sallittakoon, sillä jos minä suomalaisena en lue suomalaista kirjallisuutta, kuka sitä sitten lukisi? Mutta ne loput 45 % ovat peräisin pääosin angloamerikkalaisesta maailmasta: kahdeksan Yhdysvalloista, viisi Isosta-Britanniasta sekä yksi kanadalainen ja yksi australialainen kirja. Onhan mukana toki useampia afrikkalaisiakin kirjoja, mutta niistäkin Zimbabwen (ent. Rhodesia, Doris Lessing) ja Egyptin (André Aciman) edustajilla on siirtomaavallan kasvot.
Tilanne on vielä surkeampi, kun tarkastellaan kirjojen alkuperäiskielten jakaumaa. Suomeksi on kirjoitettu 28 kirjaa. Viroksi, koreaksi ja norjaksi on kirjoitettu yhdet kirjat, ruotsiksi kaksi kirjaa. Loput 17 on kirjoitettu englanniksi. Joku saattaisi kysyä: mitäs sitten? Miksi pitäisi välittää siitä, mikä kirjan alkuperäiskieli on, kun kirjat kuitenkin lukee niillä kielillä joita itse taitaa, eikä niitä useimmilla ole käytössään kuin korkeintaan pari-kolme? Minä kuitenkin ajattelen, että kieli toimii ikään kuin prisman tavoin. Se hajottaa yhteiskunnan ja ajatusten valkoista valoa ja näyttää niistä eri värejä, joihin muuten ei olisi tullut kiinnittäneeksi huomiota. Ja kukin kieli on oma prismansa, jokainen hajottaa valoa hieman eri tavalla. Joten eri kielten läpi on mahdollista nähdä maailmasta hieman eri sävyjä, vaikkakin sitten omalle äidinkielelleni käännettynä. Siksi on tärkeää pitää huolta siitä, että kirjallisuutta voidaan jatkossakin kirjoittaa ja lukea mahdollisimman monella eri kielellä.
Ensi vuoden haastetta varten on siis syytä kiinnittää huomiota paitsi kirjojen maantieteelliseen edustavuuteen, myös kielelliseen monipuolisuuteen. Sitä paitsi luin haasteeseen kirjoja vain suomeksi tai englanniksi, vaikka lukeminen varmasti luonnistuisi pienen alkunikottelun jälkeen myös saksaksi ja ruotsiksi. Uudenvuodenlupaukseni olkoon siis, että luen ensi vuoden haasteeseen kirjoja ainakin seitsemästä kielestä ja ainakin kolmestatoista eri maasta. Ja ainakin yhden kirjan saksaksi!
Haasteeseen lukemieni kirjojen julkaisuvuosien jakauma herättää myös hieman ristiriitaisia tunteita. Maailmassa on ehditty julkaisemaan jo niin paljon hyviä kirjoja, mutta minä näytän keskittyvän vain nykykirjallisuuteen!?! Toisaalta haluan pysytellä edes jollain tapaa kärryillä kirjallisuuskeskustelusta ja siitä, miten kirjoissa käsitellään meidän ajallemme tärkeitä aiheita. Se onnistuu vain nykykirjallisuutta lukemalla. Voisin silti ehkä edes yrittää sisällyttää ensi vuoden haasteeseen kirjan jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä...
Kirjailijoiden sukupuolijakauma sentään näyttää inklusiivisemmalta: sekä miehet että naiset ovat päässeet ääneen. Toisaalta en tiedä tähän joukkoon kuuluvan yhtään trans- tai muunsukupuolista kirjailijaa. Olen kuitenkin itse jakaumaan ihan tyytyväinen. Tämä on yksi niistä mittareista, joiden tarkkailu vuosien mittaan on erittäin mielenkiintoista: tasoittuvatko puntit jossain vaiheessa, vai ovatko naiset lukemistossani jatkossakin enemmistössä?
Lopuksi sananen kirjojen hankintatavoista ja formaateista. Suurin osa kirjoista tulee hankittua kirjastosta, ja siihen on pyrittävä jatkossakin. Kirjojen lainaaminen on kestävän kehityksen mukaista, eikä kirjahyllyssäni ole mitenkään tilaa kovin monelle uudelle kirjalle vuosittain. Joskus vanhoistakin kirjoista on luovuttava, eikä se ole minulle kovin helppoa... Toisaalta haluaisin mielelläni tukea kirja-alaa ja antikvariaatteja, joten ostan varmasti jatkossakin vähintään muutaman kirjan myös omaksi, ainakin jos ne ovat klassikoita, kuuluvat lempikirjailijoideni tuotantoon tai käsittelevät aiheita, joihin liittyviä kirjoja kerään omaan kirjastooni.
Lukuhaasteeseen lukemani kirjat olivat kaikki kahta lukuunottamatta perinteisiä paperille painettuja kirjoja. Minulle se on helpoin formaatti: kirja on luettavissa heti, eikä vaadi kikkailua laitteelle tai kuulokkeiden kanssa räpläämistä. Lisäksi äänikirjoissa lukijalla on turhan suuri merkitys: jos hänen äänensä tai tapansa lukea eivät miellytä, se vie ikävästi huomioni pois itse kirjasta. Arvostan myös mahdollisuutta palata lukiessa helposti taaksepäin tarkistamaan vaikka henkilöhahmojen nimiä. E-kirjoissa on kuitenkin puolensa, kun niitä mahtuu samalle laitteelle vaikka useita satoja. Matkalukemistossani e-kirjat vakiinnuttavatkin varmasti paikkansa tulevaisuudessa.
Ja sitten ne kirjat!
Yksi hauskimmista asioista lukuhaasteessa on se, että valmiin ladattavan taulukon avulla voi tarkastella omia lukutilastojaan. Tämä on erittäin havainnollinen työkalu oman lukemisen seurantaan. Olenko onnistunut lukemaan monipuolisesti? Miten maapallon eri kolkista tai eri kielillä kirjoittavat kirjailijat ovat olleet edustettuina? Puran tässä lyhyesti oman lukuhaasteeni numeroiden valossa. Tilastoille allergiset voivat siirtyä suoraan kirjalistaukseen.
Luin haasteeseen yhteensä 18 000 sivua. Mukaan mahtui muutama järkäle, kuten 900-sivuinen Pieni elämä ja Robin Hobbin fantasiakirjat. Toisaalta runokirjojakin tuli luettua useampi, joten kirjakohtaisen sivumäärän keskiarvo jäi 360 sivun kieppeille. Se taitaa itse asiassa olla varsin normaali romaanin mitta.
Suosituin haastekohta oli kohta 1. "Kirjassa muutetaan" (22 osumaa), mutta ehkä mieluisin ja mieleenpainuvin oli kohta 23. "Kirjassa on mukana meri", johon sopi lukemistani kirjoista yhteensä 15. Siihen sisältyi paitsi itsestäänselviä tapauksia (merikapteenin vastoinkäymisiä käsittelevä Meriromaani ja maagisten kauppalaivojen maailmaan sijoittuva Ship of Magic), myös miellyttäviä yllätyksiä (Metropolis, jossa kuvataan muinoin uponnutta kaupunkia, ja Paratiisi, jossa kertoja tarkkailee merta ja luontoa Hiidenmaan saarella).
Kaunokirjojen ja tietokirjojen suhde oli 70/30, eli kaunokirjallisuutta tuli luettua selvästi enemmän. Ero selittynee osittain sillä, että kaunokirjallisuus on näyttäisi olevan nopealukuisempaa (tietokirjoja luin keskimäärin 24 päivää, kaunokirjoja vain 8 päivää). Jakauma on itselleni sopiva ja jatkossakin tavoittelemisen arvoinen.
Tilanne on vielä surkeampi, kun tarkastellaan kirjojen alkuperäiskielten jakaumaa. Suomeksi on kirjoitettu 28 kirjaa. Viroksi, koreaksi ja norjaksi on kirjoitettu yhdet kirjat, ruotsiksi kaksi kirjaa. Loput 17 on kirjoitettu englanniksi. Joku saattaisi kysyä: mitäs sitten? Miksi pitäisi välittää siitä, mikä kirjan alkuperäiskieli on, kun kirjat kuitenkin lukee niillä kielillä joita itse taitaa, eikä niitä useimmilla ole käytössään kuin korkeintaan pari-kolme? Minä kuitenkin ajattelen, että kieli toimii ikään kuin prisman tavoin. Se hajottaa yhteiskunnan ja ajatusten valkoista valoa ja näyttää niistä eri värejä, joihin muuten ei olisi tullut kiinnittäneeksi huomiota. Ja kukin kieli on oma prismansa, jokainen hajottaa valoa hieman eri tavalla. Joten eri kielten läpi on mahdollista nähdä maailmasta hieman eri sävyjä, vaikkakin sitten omalle äidinkielelleni käännettynä. Siksi on tärkeää pitää huolta siitä, että kirjallisuutta voidaan jatkossakin kirjoittaa ja lukea mahdollisimman monella eri kielellä.
Ensi vuoden haastetta varten on siis syytä kiinnittää huomiota paitsi kirjojen maantieteelliseen edustavuuteen, myös kielelliseen monipuolisuuteen. Sitä paitsi luin haasteeseen kirjoja vain suomeksi tai englanniksi, vaikka lukeminen varmasti luonnistuisi pienen alkunikottelun jälkeen myös saksaksi ja ruotsiksi. Uudenvuodenlupaukseni olkoon siis, että luen ensi vuoden haasteeseen kirjoja ainakin seitsemästä kielestä ja ainakin kolmestatoista eri maasta. Ja ainakin yhden kirjan saksaksi!
Lukuhaasteeseen lukemani kirjat olivat kaikki kahta lukuunottamatta perinteisiä paperille painettuja kirjoja. Minulle se on helpoin formaatti: kirja on luettavissa heti, eikä vaadi kikkailua laitteelle tai kuulokkeiden kanssa räpläämistä. Lisäksi äänikirjoissa lukijalla on turhan suuri merkitys: jos hänen äänensä tai tapansa lukea eivät miellytä, se vie ikävästi huomioni pois itse kirjasta. Arvostan myös mahdollisuutta palata lukiessa helposti taaksepäin tarkistamaan vaikka henkilöhahmojen nimiä. E-kirjoissa on kuitenkin puolensa, kun niitä mahtuu samalle laitteelle vaikka useita satoja. Matkalukemistossani e-kirjat vakiinnuttavatkin varmasti paikkansa tulevaisuudessa.
1. Kirjassa muutetaan
Sally Salminen: Katrina
Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle. Hieno saaristolaiselämän kuvaus 1800-1900-lukujen taitteesta. Vahva nainen, moniulotteiset henkilöhahmot. Helmi, joka onneksi löysi tiensä uudeksi painokseksi. Kiitos ystävälle, jolta tämän lainasin!
2. Kotimainen runokirja
Tomi Kontio: Saattaa, olla
Pakahduttavia runoja, joissa käsitellään rakkautta ja menetystä kauniisti ja täsmällisesti.
3. Kirja aloittaa sarjan
Robin Hobb: Fool's Assassin
Avaa Hobbin kolmannen trilogian Fitzistä ja Narrista. Hahmoja, jotka ovat minulle niin todellisia kuin vain voi. Hobbin kirjoittaminen on kypsynyt vuosikymmenten (!) aikana. Kohtelen hänen uutuustrilogiaansa kuin arvokkaita vuosikertaviinejä: nautitaan säästeliäästi ja kiireettä.
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
Teemu Keskisarja: Viipuri 1918
Taitavan historioitsijan väkevä tietokirja kaupungista, jonka Suomi alkaa hiljalleen unohtaa. Kamaluuksia tapahtui tuona keväänä vähän joka paikkakunnalla, mutta viipurilaisten kohtalo herättää sadan vuoden jälkeenkin epäuskoa ja surua. 5/5
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
André Aciman: Call Me by Your Name
Tartuin tähän kirjaan nähtyäni elokuvaversion. Sijoittuu kulttuurikotiin 80-luvun Etelä-Italiassa. Samaan aikaan eskapistista laiskojen, päättymättömien kesäpäivien kuvausta, ja raastavaa ensirakkauden tuskaa. Itkin. 5/5
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Virginia Woolf: To the Lighthouse
Kirja, jonka luettuani olen jokseenkin sanaton. Tässä oli niin monta tasoa, ja yhdellä lukukerralla käsitin niistä ehkä kaksi. Mestariteos, joka lumoaa kauneudellaan ja ajatustensa kirkkaudella. Luin kirjan e-kirjana.
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Robin Hobb: Fool's Quest
Fitz & Fool -trilogian toinen osa. Hobbille tyypilliseen tapaan parempi kuin avausosa. Mestarillista psyyken kuvausta Kuuden herttuakunnan fantasiamaailmassa. En halunnut tämän loppuvan ikinä, enkä ole siksi vielä tarttunut trilogian päätösosaan. 5/5
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Tõnu Õnnepalu: Paratiisi
Virolaiskirjailijan teos luikerteli jonnekin syvälle sieluun nostalgiaa ja luontoa tihkuvine kuvineen. Lempeä ja haikea kirja siitä, millaista on muistaa aikoja, joita ei enää ole.
9. Kirjan kansi on yksivärinen
Heidi Köngäs: Hertta
Kannessa on vain punaisen eri sävyjä, joten lasken sen tähän haastekohtaan. Romaani mielenkiintoisesta ja merkittävästä hahmosta, josta en tiennyt juuri mitään aiemmin, eli Hertta Kuusisesta. Taattua Köngäs-laatua.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta
Tämän kirjan sain lahjaksi puolisoltani viime jouluna, Valtaoja on ollut yhteinen suosikkimme jo vuosia. Sisältää siis maamme virallisen kosmologin ajatuksia ihmiskunnan seuraavista vuosituhansista. Kaikille tekee hyvää hypätä välillä tähtitieteilijän perspektiiviin ja ottaa tarkennustasoksi vuosikymmenten sijaan vuosimiljoonat. Valaa myös toivoa, joten sopii vastalääkkeeksi kyynistymismyrkytystä pelkääville.
11. Kirjassa käy hyvin
Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Tämä oli Jonesilta vähän yllättävä veto kovin vakavien romaanien jälkeen. Hämmennyin, mutta sitten päätin nauttia kepeämpänä välipalana, ja hyvin toimi!
12. Sarjakuvaromaani
Hanneriina Moisseinen: Kannas
Hyytäviä lyijykynäpiirroksia Kannaksen kaoottisissa maisemissa kesällä 1944. Unenomainen tunnelma ja surullisia tapauksia. Tällaistakin sarjakuva voi olla!
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Uskon tietäväni, tiedän uskovani
Kahden älykkään ihmisen kirjeenvaihtoa uskosta, tiedosta, etiikasta ja maailmasta ylipäätään. Panee pohtimaan omaa maailmankatsomusta perinpohjin.
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Jari Litmanen: Litmanen10
Kuninkaan ura omin sanoin: Lahdesta Amsterdamin ja Barcelonan kautta Liverpooliin ja sieltä Rostockiin ja Malmöön. Litin kertojanääni ja kuiva huumori ovat mukavalla tavalla läsnä, mutta kirja olisi hyötynyt paljon terävämmästä toimittamisesta.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
Emma Cline: Tytöt
Suomentaja Kaijamari Sivill on palkittu mm. kirjallisuuden valtionpalkinnolla vuonna 2011. Cline kirjoittaa erittäin osuvasti nuoruuden ulkopuolisuuden ja ajan hukkaan valumisen kuristavista tunteista.
16. Kirjassa luetaan kirjaa
Markus Zusak: Kirjavaras
Manifesti tarinoiden voimasta! Tässä romaanissa pieni tyttö löytää kirjojen maailman samalla kun muu maailma ympärillä murenee.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
Elina Heikka & Jukka Kukkonen (toim.): Punamustavalkea. 1918 kuvat.
Sisällissota jos mikä on yhteiskunnallinen epäkohta. Vuosi 1918 valokuvin kerrottuna. Vaikuttava kuva-arkistojen avaus molemmin puolin. 5/5
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
Jessica Fellowes: Downton Abbey. Muistojen aika.
Tässä kohdassa tunnen vähän fuskanneeni, koska Downton Abbey on tv-sarja eikä elokuva. Toimi kuitenkin lohtukirjana, kun sarjaa on kova ikävä. Kuvat eivät vie kulisseihin, mutta kertomuksia sarjan toteutuksesta on sentään mukana.
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Jenni Linturi: Jälleenrakennus
Teoksesta Malmi 1917 tutut Lettu ja Ingeborg ovat mukana, ja toinen heistä on nyt äiti. Jollakin tapaa väreilevä romaani, josta en ihan saanut otetta. Pidin kuitenkin kirjasta paljon, koska siinä liikuttiin minulle tutuissa Lapinlahden sairaalan maisemissa.
20. Taiteilijaelämäkerta
Helena Ruuska: Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija.
Häpeäkseni en ole lukenut vielä yhtään Joenpellon kirjaa. Hän on kuitenkin kotoisin samoilta seuduilta kuin minä, ja elämäkerta herätti kiinnostuksen Eevan tuotantoon. Yritän varmasti sovitella Lohja-sarjaa ensi vuoden lukuhaasteeseen!
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
Kirjoitin jo Tuulesta ja kissasta tarkemmin tässä postauksessa. Runot ja varsinkin nykyrunot ovat minulle edelleen hieman hankalia. Mutta tähän ihastuin, ja luin lopulta uudestaan ja uudestaan.
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
Matt Haig: How to Stop Time
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Kirjassa liikutaan mm. Shakespearen kanssa Globe-teatterin lavalla, se oli todellakin aikansa populaarikulttuuria. Kaltaiseni historiafriikin unelmakirja, joka ei kuitenkaan ihan lunastanut odotuksia juonen ja kerronnan osalta. Tuli silti ahmittua parissa päivässä.
23. Kirjassa on mukana meri
Petri Tamminen: Meriromaani
Pieni ja puhutteleva kirja, joka kertoo merikapteenin epäonnistumisista, ja samalla elämästä yleensä.
24. Surullinen kirja
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Kertaa Suomen historian synkkiä vuosia 1695-97, jolloin lähes kolmasosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Kauhistutti ja suretti, mutta kannatti lukea. 5/5
25. Novellikokoelma
L. M. Montgomery: Annan jäähyväiset
Novelleja Avonlean asukkaista ja Vihervaaran Annan runoja, sekä välähdyksiä Blythen perheen elämästä. Oli ihana palata taas Prinssi Edwardin saarelle, mutta mukana on enemmän melankoliaa kuin romaanimuotoisissa Anna-kirjoissa.
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Minä en ole käynyt Nigeriassa, jonne tämä esikoiskirja sijoittuu. Siellä puhaltaa pölyä nostattava harmattan-tuuli. Hyvin kirjoitettu ja surullisen toiveikas tarina, mutta pahuudella oli minusta kirjassa uskottavuusongelma.
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
En oikein tiedä, mitä sanoa tästä kirjasta. En edes ole varma, lukisinko sen uudestaan, jos nyt saisin päättää. Se väänsi minut kuivaksi kuin tiskirätin ja lymyili ajatuksissani silloinkin, kun en lukenut sitä.
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kaunis, kaunis kirja, jolta odotin paljon ja joka melkein täytti odotukseni. Kirjan kautta voi tiirailla sitä Engelin Helsinkiä, jota ei enää ole, ja joka samaan aikaan kuitenkin on.
29. Kirjassa on lohikäärme
George R. R. Martin: A Dance with Dragons
Danaerys lohikäärmeineen on juuttunut Meereeniin. Lukeminen tuntui siltä kuin olisi lentokoneessa, jonka vauhti on hidastunut siihen pisteeseen, että se seuraavassa hetkessä sakkaa. Odotan seuraavia osia, mutta en enää usko, että Martin saa sarjaansa valmiiksi. Harmittaa.
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
Kai Häggman, Teemu keskisarja, Markku Kuisma: 1917
Suomen itsenäistymisen vuosi, jonka tapahtumia ja yhteyksiä maailmansodan melskeisiin on ollut yllättävän vaikea hahmottaa, siksi sekava prosessi koko itsenäistyminen oli. Historioitsijat valottavat kehitystä selkeästi ja kirja on myös visuaalisesti hieno paketti.
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Han Kang: Ihmisen teot
Olin kuullut etukäteen hurjia juttuja Ihmisen teoista ruumiskasoineen. Yllättäen lukeminen ei tuntunut lainkaan hankalalta tai vastenmieliseltä (vrt. Pieni elämä!), mutta kovin, kovin surullinen kirja tämä kuitenkin on. Ihmisen pahuuden tematiikka on niin valitettavan ajankohtainen, että kirjalle voi ennustaa pitkää elämää tulevaisuudessakin.
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin. Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920.
Kirjoitin näistä päiväkirjoista tarkemmin tässä postauksessa. Elsa Eklundin mukana pääsee tuskailemaan viime vuosisadan alun matikanläksyjä, mutta myös kokemaan seikkailuretkiä ja pitkiä, joutilaita kesälomapäiviä. Kaikkea sitä, mikä jälkikäteen ajatellen oli lapsuudessa parasta!
33. Selviytymistarina
Heidi Köngäs: Sandra
Voi Sandra, mitä oletkaan kokenut! Ja silti katsot minua kirjan kannesta niin vaativasti, että vielä sadan vuoden jälkeenkin ihmettelen sinun voimaasi. Kiitos perheenjäsenelle mieleenpainuvasta joululahjasta. 5/5
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
Robin Hobb: Ship of Magic
Tässä kirjassa syntyy laiva, joka elää. Aloin lukea Hobbin Liveship Traders -trilogiaa, koska haluan viivytellä viimeiseen Fitz & Fool -kirjaan tarttumisen kanssa. Nyt en käsitä, miksi vitkuttelin tämän trilogian aloittamista niin kauan, se on yhtä hyvä ellei parempi kuin muukin Hobbin tuotanto.
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
Katri Lipson: Kosmonautti
Neuvostoliittolainen poika haluaa kosmonautiksi, ja kommunalkassa juodaan teetä ja kuunnellaan vinyylilevyä. Ei lainkaan itsestäänselvä romaani siitä pakahduttavasta tunteesta, kun pitäisi päästä irti ja korkeammalle. Ehkä lukukokemus vaikutti taustalla päätökseeni matkustaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjälle.
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
Anni Kytömäki: Kivitasku
Runonlaulannalla voi yrittää manata jopa kuolleita takaisin elämään. Rakastan Anni Kytömäen tapaa kirjoittaa enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Hänen kirjoissaan luonto on totta, eikä mikään lavastuksen taustakangas. Ja Kivitaskussakin ollaan muuten Venäjällä! Ehkä vuoden paras. 5/5.
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
Tätini etunimikaiman kirjoittama romaani, jota oli mukava lukea ja jonka joistakin henkilöistä pidin aika paljon kun taas toisia jouduin vilkuilemaan kulmat koholla. Kaikilla on hankalia vanhempia, mutta ei ehkä sentään tämän kirjan pianistidiivan kaltaisia! Ihan kiva ja kevyehkö välipala.
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
Philip Pullman: La Belle Sauvage. The Book of Dust, volume one
Kirjan kannessa on vene, jonka nimi on sama kuin kirjalla. Tätä kirjaa olen odottanut ainakin viisitoista vuotta. Universumien tomu -trilogian maailmaan paluu tuntuu siltä, kuin olisin tullut kotiin pitkältä ja yksinäiseltä matkalta. Panttasin lukemista koko vuoden, ja pelkäsin samalla salaa pettyväni kirjaan tai kasvaneeni ulos sen teemoista. Pelkoni osoittautuivat turhiksi.
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
Roman Schatz: Asevelipuolet
Suomen virallisen saksalaisen kirjoittama hupailu kansojemme välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Kiinnostaa ainakin heitä, joilla on jokin side kumpaankin maahan.
40. Kirjassa on lemmikkieläin
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Tiukka tietopaketti kissan ja ihmisen kumppanuudesta kivikaudelta lähtien. Saa katsomaan omaakin lemmikkiä uudesta perspektiivistä: missä lienevät tuonkin tassuttelijan esivanhemmat hiirestäneet?
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
Napattu lähes sattumanvaraisesti kirjaston poistohyllystä, koska perheessämme fanitetaan Nigella Lawsonia. Kirja liittyy tavallaan Nigellaan, mutta ei kovin kunnioittavalla tavalla. Vitsit ovat kummallisia ja käsittelevät lähinnä päähenkilön ennakkoluuloja saksalaisia kohtaan. Ehkä olen itse sen verran saksalaistunut, että ei juurikaan naurattanut. Yksi heikoimmista haasteeseen lukemistani kirjoista.
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
Doris Lessing: Kultainen muistikirja
Klassikko, jota lukiessa jouduin välillä kahlaamaan hankalissa kaislikoissa, kun tuntui ettei teksti millään muotoa puhutellut tai ollut minua varten. Yritin ensin lukea suomenkielistä versiota, mutta vaihdoin lopulta alkuperäiskieliseen. Sen Nobel-painoksen esipuheessa kirjailija armollisesti totesi, ettei kannata murehtia, jos jokin pakollinen klassikko tuntuu pakkopullalta. Sinun aikasi lukea ko. kirjaa ei vain ole tullut vielä. Kiitos, Doris, näistä viisaista sanoista!
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Käännetty viroksi, käännöksen on tehnyt Piret Saluri. Jo kolmas Köngäs tämän vuoden haasteessa! Päädyin lainaamaan useamman kirjan, kun kirjailija kävi kotikirjastossani kertomassa Sandran taustoista. Ei tarvinnut pettyä tähänkään, ja varsin rohkeasti Köngäs on tarttunut natsien varusteluministerin Lapin-vierailuun.
44. Kirja liittyy johonkin peliin
Erkki Alaja: Bollis. Töölön pallokentän 100-vuotta
Massiivinen ja monin paikoin harmillisen pitkäpiimäinen teos Stadin tärkeimmän urheilualueen historiasta. Toki ehdoton luettava kaupunki- ja urheiluhistorian ystäville.
45. Palkittu tietokirja
Hanna Nikkanen & työryhmä: Hyvän sään aikana: mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken.
Ehdottomasti tärkein haasteeseen lukemani kirja, josta kirjoitin tarkemmin tässä postauksessa. Palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla ja Kanava-tietokirjapalkinnolla. Lue!
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
John Williams: Augustus
Älykäs kuvaus Rooman ensimmäisen keisarin ristiriitaisesta elämästä. Historialliset faktat ovat kohdallaan, ja latinistia lämmittää mahdollisuus verestää muistoja keisariajan Roomasta. Tämän jälkeen uskallan tarttua myös Stoneriin.
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Tässäkin kohtaa fuskasin vähän, koska vain noin puolessa kirjan kappaleista on lapsikertoja. Kähkönen kirjoittaa lapsista ja lapsen näkökulmasta taitavasti. Kuopio-sarjan kirjat tuntuvat koskettavan jollakin tapaa enemmän kuin monet muut Suomen historian kuvaukset, ehkä siksi, että siellä on omiakin juuria.
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
Suzanna Crampton: Bodacious - The Shepherd Cat
Kukapa ei haluaisi viettää kissanpäiviä, ainakin yhden päivän verran? Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Harmittavasti kirja ei oikeastaan kerro itse kissasta, vaan sen elämänpiiriin kuuluvista asioista ja Suzanna Cramptonin elämästä.
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Saila Susiluoto: Metropolis
Kirjalla kaunis kansi, kauniimpia kadut kansien välissä. Taianomaisia runoja, joista ei oikein tiedä, katsooko niistä meitä mennyt maailma, vai katsommeko me niiden kautta itseämme jossain tuolla tulevaisuudessa? Pakollinen runoteos kaikille kaupunkien ja Atlantisten ystäville.
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsalainen kirjoittaa taitavasti ja on suosituksensa ansainnut. Tätä kirjaa lukiessa pohdin kuitenkin itse kirjaa enemmän sitä, miten vähän lopulta tunnen länsinaapuriamme. Toivottavasti ensi vuodenkin haasteeseen mahtuu jokin ruotsalainen kirja.
Sally Salminen: Katrina
Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle. Hieno saaristolaiselämän kuvaus 1800-1900-lukujen taitteesta. Vahva nainen, moniulotteiset henkilöhahmot. Helmi, joka onneksi löysi tiensä uudeksi painokseksi. Kiitos ystävälle, jolta tämän lainasin!
2. Kotimainen runokirja
Tomi Kontio: Saattaa, olla
Pakahduttavia runoja, joissa käsitellään rakkautta ja menetystä kauniisti ja täsmällisesti.
3. Kirja aloittaa sarjan
Robin Hobb: Fool's Assassin
Avaa Hobbin kolmannen trilogian Fitzistä ja Narrista. Hahmoja, jotka ovat minulle niin todellisia kuin vain voi. Hobbin kirjoittaminen on kypsynyt vuosikymmenten (!) aikana. Kohtelen hänen uutuustrilogiaansa kuin arvokkaita vuosikertaviinejä: nautitaan säästeliäästi ja kiireettä.
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
Teemu Keskisarja: Viipuri 1918
Taitavan historioitsijan väkevä tietokirja kaupungista, jonka Suomi alkaa hiljalleen unohtaa. Kamaluuksia tapahtui tuona keväänä vähän joka paikkakunnalla, mutta viipurilaisten kohtalo herättää sadan vuoden jälkeenkin epäuskoa ja surua. 5/5
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
André Aciman: Call Me by Your Name
Tartuin tähän kirjaan nähtyäni elokuvaversion. Sijoittuu kulttuurikotiin 80-luvun Etelä-Italiassa. Samaan aikaan eskapistista laiskojen, päättymättömien kesäpäivien kuvausta, ja raastavaa ensirakkauden tuskaa. Itkin. 5/5
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Virginia Woolf: To the Lighthouse
Kirja, jonka luettuani olen jokseenkin sanaton. Tässä oli niin monta tasoa, ja yhdellä lukukerralla käsitin niistä ehkä kaksi. Mestariteos, joka lumoaa kauneudellaan ja ajatustensa kirkkaudella. Luin kirjan e-kirjana.
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Robin Hobb: Fool's Quest
Fitz & Fool -trilogian toinen osa. Hobbille tyypilliseen tapaan parempi kuin avausosa. Mestarillista psyyken kuvausta Kuuden herttuakunnan fantasiamaailmassa. En halunnut tämän loppuvan ikinä, enkä ole siksi vielä tarttunut trilogian päätösosaan. 5/5
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Tõnu Õnnepalu: Paratiisi
Virolaiskirjailijan teos luikerteli jonnekin syvälle sieluun nostalgiaa ja luontoa tihkuvine kuvineen. Lempeä ja haikea kirja siitä, millaista on muistaa aikoja, joita ei enää ole.
9. Kirjan kansi on yksivärinen
Heidi Köngäs: Hertta
Kannessa on vain punaisen eri sävyjä, joten lasken sen tähän haastekohtaan. Romaani mielenkiintoisesta ja merkittävästä hahmosta, josta en tiennyt juuri mitään aiemmin, eli Hertta Kuusisesta. Taattua Köngäs-laatua.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta
Tämän kirjan sain lahjaksi puolisoltani viime jouluna, Valtaoja on ollut yhteinen suosikkimme jo vuosia. Sisältää siis maamme virallisen kosmologin ajatuksia ihmiskunnan seuraavista vuosituhansista. Kaikille tekee hyvää hypätä välillä tähtitieteilijän perspektiiviin ja ottaa tarkennustasoksi vuosikymmenten sijaan vuosimiljoonat. Valaa myös toivoa, joten sopii vastalääkkeeksi kyynistymismyrkytystä pelkääville.
11. Kirjassa käy hyvin
Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat
Tämä oli Jonesilta vähän yllättävä veto kovin vakavien romaanien jälkeen. Hämmennyin, mutta sitten päätin nauttia kepeämpänä välipalana, ja hyvin toimi!
12. Sarjakuvaromaani
Hanneriina Moisseinen: Kannas
Hyytäviä lyijykynäpiirroksia Kannaksen kaoottisissa maisemissa kesällä 1944. Unenomainen tunnelma ja surullisia tapauksia. Tällaistakin sarjakuva voi olla!
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Uskon tietäväni, tiedän uskovani
Kahden älykkään ihmisen kirjeenvaihtoa uskosta, tiedosta, etiikasta ja maailmasta ylipäätään. Panee pohtimaan omaa maailmankatsomusta perinpohjin.
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Jari Litmanen: Litmanen10
Kuninkaan ura omin sanoin: Lahdesta Amsterdamin ja Barcelonan kautta Liverpooliin ja sieltä Rostockiin ja Malmöön. Litin kertojanääni ja kuiva huumori ovat mukavalla tavalla läsnä, mutta kirja olisi hyötynyt paljon terävämmästä toimittamisesta.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
Emma Cline: Tytöt
Suomentaja Kaijamari Sivill on palkittu mm. kirjallisuuden valtionpalkinnolla vuonna 2011. Cline kirjoittaa erittäin osuvasti nuoruuden ulkopuolisuuden ja ajan hukkaan valumisen kuristavista tunteista.
16. Kirjassa luetaan kirjaa
Markus Zusak: Kirjavaras
Manifesti tarinoiden voimasta! Tässä romaanissa pieni tyttö löytää kirjojen maailman samalla kun muu maailma ympärillä murenee.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
Elina Heikka & Jukka Kukkonen (toim.): Punamustavalkea. 1918 kuvat.
Sisällissota jos mikä on yhteiskunnallinen epäkohta. Vuosi 1918 valokuvin kerrottuna. Vaikuttava kuva-arkistojen avaus molemmin puolin. 5/5
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
Jessica Fellowes: Downton Abbey. Muistojen aika.
Tässä kohdassa tunnen vähän fuskanneeni, koska Downton Abbey on tv-sarja eikä elokuva. Toimi kuitenkin lohtukirjana, kun sarjaa on kova ikävä. Kuvat eivät vie kulisseihin, mutta kertomuksia sarjan toteutuksesta on sentään mukana.
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Jenni Linturi: Jälleenrakennus
Teoksesta Malmi 1917 tutut Lettu ja Ingeborg ovat mukana, ja toinen heistä on nyt äiti. Jollakin tapaa väreilevä romaani, josta en ihan saanut otetta. Pidin kuitenkin kirjasta paljon, koska siinä liikuttiin minulle tutuissa Lapinlahden sairaalan maisemissa.
20. Taiteilijaelämäkerta
Helena Ruuska: Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija.
Häpeäkseni en ole lukenut vielä yhtään Joenpellon kirjaa. Hän on kuitenkin kotoisin samoilta seuduilta kuin minä, ja elämäkerta herätti kiinnostuksen Eevan tuotantoon. Yritän varmasti sovitella Lohja-sarjaa ensi vuoden lukuhaasteeseen!
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
Kirjoitin jo Tuulesta ja kissasta tarkemmin tässä postauksessa. Runot ja varsinkin nykyrunot ovat minulle edelleen hieman hankalia. Mutta tähän ihastuin, ja luin lopulta uudestaan ja uudestaan.
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
Matt Haig: How to Stop Time
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Kirjassa liikutaan mm. Shakespearen kanssa Globe-teatterin lavalla, se oli todellakin aikansa populaarikulttuuria. Kaltaiseni historiafriikin unelmakirja, joka ei kuitenkaan ihan lunastanut odotuksia juonen ja kerronnan osalta. Tuli silti ahmittua parissa päivässä.
23. Kirjassa on mukana meri
Petri Tamminen: Meriromaani
Pieni ja puhutteleva kirja, joka kertoo merikapteenin epäonnistumisista, ja samalla elämästä yleensä.
24. Surullinen kirja
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Kertaa Suomen historian synkkiä vuosia 1695-97, jolloin lähes kolmasosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Kauhistutti ja suretti, mutta kannatti lukea. 5/5
25. Novellikokoelma
L. M. Montgomery: Annan jäähyväiset
Novelleja Avonlean asukkaista ja Vihervaaran Annan runoja, sekä välähdyksiä Blythen perheen elämästä. Oli ihana palata taas Prinssi Edwardin saarelle, mutta mukana on enemmän melankoliaa kuin romaanimuotoisissa Anna-kirjoissa.
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Minä en ole käynyt Nigeriassa, jonne tämä esikoiskirja sijoittuu. Siellä puhaltaa pölyä nostattava harmattan-tuuli. Hyvin kirjoitettu ja surullisen toiveikas tarina, mutta pahuudella oli minusta kirjassa uskottavuusongelma.
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
En oikein tiedä, mitä sanoa tästä kirjasta. En edes ole varma, lukisinko sen uudestaan, jos nyt saisin päättää. Se väänsi minut kuivaksi kuin tiskirätin ja lymyili ajatuksissani silloinkin, kun en lukenut sitä.
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kaunis, kaunis kirja, jolta odotin paljon ja joka melkein täytti odotukseni. Kirjan kautta voi tiirailla sitä Engelin Helsinkiä, jota ei enää ole, ja joka samaan aikaan kuitenkin on.
29. Kirjassa on lohikäärme
George R. R. Martin: A Dance with Dragons
Danaerys lohikäärmeineen on juuttunut Meereeniin. Lukeminen tuntui siltä kuin olisi lentokoneessa, jonka vauhti on hidastunut siihen pisteeseen, että se seuraavassa hetkessä sakkaa. Odotan seuraavia osia, mutta en enää usko, että Martin saa sarjaansa valmiiksi. Harmittaa.
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
Kai Häggman, Teemu keskisarja, Markku Kuisma: 1917
Suomen itsenäistymisen vuosi, jonka tapahtumia ja yhteyksiä maailmansodan melskeisiin on ollut yllättävän vaikea hahmottaa, siksi sekava prosessi koko itsenäistyminen oli. Historioitsijat valottavat kehitystä selkeästi ja kirja on myös visuaalisesti hieno paketti.
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Han Kang: Ihmisen teot
Olin kuullut etukäteen hurjia juttuja Ihmisen teoista ruumiskasoineen. Yllättäen lukeminen ei tuntunut lainkaan hankalalta tai vastenmieliseltä (vrt. Pieni elämä!), mutta kovin, kovin surullinen kirja tämä kuitenkin on. Ihmisen pahuuden tematiikka on niin valitettavan ajankohtainen, että kirjalle voi ennustaa pitkää elämää tulevaisuudessakin.
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin. Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920.
Kirjoitin näistä päiväkirjoista tarkemmin tässä postauksessa. Elsa Eklundin mukana pääsee tuskailemaan viime vuosisadan alun matikanläksyjä, mutta myös kokemaan seikkailuretkiä ja pitkiä, joutilaita kesälomapäiviä. Kaikkea sitä, mikä jälkikäteen ajatellen oli lapsuudessa parasta!
33. Selviytymistarina
Heidi Köngäs: Sandra
Voi Sandra, mitä oletkaan kokenut! Ja silti katsot minua kirjan kannesta niin vaativasti, että vielä sadan vuoden jälkeenkin ihmettelen sinun voimaasi. Kiitos perheenjäsenelle mieleenpainuvasta joululahjasta. 5/5
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
Robin Hobb: Ship of Magic
Tässä kirjassa syntyy laiva, joka elää. Aloin lukea Hobbin Liveship Traders -trilogiaa, koska haluan viivytellä viimeiseen Fitz & Fool -kirjaan tarttumisen kanssa. Nyt en käsitä, miksi vitkuttelin tämän trilogian aloittamista niin kauan, se on yhtä hyvä ellei parempi kuin muukin Hobbin tuotanto.
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
Katri Lipson: Kosmonautti
Neuvostoliittolainen poika haluaa kosmonautiksi, ja kommunalkassa juodaan teetä ja kuunnellaan vinyylilevyä. Ei lainkaan itsestäänselvä romaani siitä pakahduttavasta tunteesta, kun pitäisi päästä irti ja korkeammalle. Ehkä lukukokemus vaikutti taustalla päätökseeni matkustaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjälle.
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
Anni Kytömäki: Kivitasku
Runonlaulannalla voi yrittää manata jopa kuolleita takaisin elämään. Rakastan Anni Kytömäen tapaa kirjoittaa enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Hänen kirjoissaan luonto on totta, eikä mikään lavastuksen taustakangas. Ja Kivitaskussakin ollaan muuten Venäjällä! Ehkä vuoden paras. 5/5.
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi
Tätini etunimikaiman kirjoittama romaani, jota oli mukava lukea ja jonka joistakin henkilöistä pidin aika paljon kun taas toisia jouduin vilkuilemaan kulmat koholla. Kaikilla on hankalia vanhempia, mutta ei ehkä sentään tämän kirjan pianistidiivan kaltaisia! Ihan kiva ja kevyehkö välipala.
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
Philip Pullman: La Belle Sauvage. The Book of Dust, volume one
Kirjan kannessa on vene, jonka nimi on sama kuin kirjalla. Tätä kirjaa olen odottanut ainakin viisitoista vuotta. Universumien tomu -trilogian maailmaan paluu tuntuu siltä, kuin olisin tullut kotiin pitkältä ja yksinäiseltä matkalta. Panttasin lukemista koko vuoden, ja pelkäsin samalla salaa pettyväni kirjaan tai kasvaneeni ulos sen teemoista. Pelkoni osoittautuivat turhiksi.
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
Roman Schatz: Asevelipuolet
Suomen virallisen saksalaisen kirjoittama hupailu kansojemme välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Kiinnostaa ainakin heitä, joilla on jokin side kumpaankin maahan.
40. Kirjassa on lemmikkieläin
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Tiukka tietopaketti kissan ja ihmisen kumppanuudesta kivikaudelta lähtien. Saa katsomaan omaakin lemmikkiä uudesta perspektiivistä: missä lienevät tuonkin tassuttelijan esivanhemmat hiirestäneet?
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
Napattu lähes sattumanvaraisesti kirjaston poistohyllystä, koska perheessämme fanitetaan Nigella Lawsonia. Kirja liittyy tavallaan Nigellaan, mutta ei kovin kunnioittavalla tavalla. Vitsit ovat kummallisia ja käsittelevät lähinnä päähenkilön ennakkoluuloja saksalaisia kohtaan. Ehkä olen itse sen verran saksalaistunut, että ei juurikaan naurattanut. Yksi heikoimmista haasteeseen lukemistani kirjoista.
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
Doris Lessing: Kultainen muistikirja
Klassikko, jota lukiessa jouduin välillä kahlaamaan hankalissa kaislikoissa, kun tuntui ettei teksti millään muotoa puhutellut tai ollut minua varten. Yritin ensin lukea suomenkielistä versiota, mutta vaihdoin lopulta alkuperäiskieliseen. Sen Nobel-painoksen esipuheessa kirjailija armollisesti totesi, ettei kannata murehtia, jos jokin pakollinen klassikko tuntuu pakkopullalta. Sinun aikasi lukea ko. kirjaa ei vain ole tullut vielä. Kiitos, Doris, näistä viisaista sanoista!
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Käännetty viroksi, käännöksen on tehnyt Piret Saluri. Jo kolmas Köngäs tämän vuoden haasteessa! Päädyin lainaamaan useamman kirjan, kun kirjailija kävi kotikirjastossani kertomassa Sandran taustoista. Ei tarvinnut pettyä tähänkään, ja varsin rohkeasti Köngäs on tarttunut natsien varusteluministerin Lapin-vierailuun.
44. Kirja liittyy johonkin peliin
Erkki Alaja: Bollis. Töölön pallokentän 100-vuotta
Massiivinen ja monin paikoin harmillisen pitkäpiimäinen teos Stadin tärkeimmän urheilualueen historiasta. Toki ehdoton luettava kaupunki- ja urheiluhistorian ystäville.
45. Palkittu tietokirja
Hanna Nikkanen & työryhmä: Hyvän sään aikana: mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken.
Ehdottomasti tärkein haasteeseen lukemani kirja, josta kirjoitin tarkemmin tässä postauksessa. Palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla ja Kanava-tietokirjapalkinnolla. Lue!
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
John Williams: Augustus
Älykäs kuvaus Rooman ensimmäisen keisarin ristiriitaisesta elämästä. Historialliset faktat ovat kohdallaan, ja latinistia lämmittää mahdollisuus verestää muistoja keisariajan Roomasta. Tämän jälkeen uskallan tarttua myös Stoneriin.
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Tässäkin kohtaa fuskasin vähän, koska vain noin puolessa kirjan kappaleista on lapsikertoja. Kähkönen kirjoittaa lapsista ja lapsen näkökulmasta taitavasti. Kuopio-sarjan kirjat tuntuvat koskettavan jollakin tapaa enemmän kuin monet muut Suomen historian kuvaukset, ehkä siksi, että siellä on omiakin juuria.
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
Suzanna Crampton: Bodacious - The Shepherd Cat
Kukapa ei haluaisi viettää kissanpäiviä, ainakin yhden päivän verran? Kirjoitin kirjasta tarkemmin tässä postauksessa. Harmittavasti kirja ei oikeastaan kerro itse kissasta, vaan sen elämänpiiriin kuuluvista asioista ja Suzanna Cramptonin elämästä.
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Saila Susiluoto: Metropolis
Kirjalla kaunis kansi, kauniimpia kadut kansien välissä. Taianomaisia runoja, joista ei oikein tiedä, katsooko niistä meitä mennyt maailma, vai katsommeko me niiden kautta itseämme jossain tuolla tulevaisuudessa? Pakollinen runoteos kaikille kaupunkien ja Atlantisten ystäville.
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsalainen kirjoittaa taitavasti ja on suosituksensa ansainnut. Tätä kirjaa lukiessa pohdin kuitenkin itse kirjaa enemmän sitä, miten vähän lopulta tunnen länsinaapuriamme. Toivottavasti ensi vuodenkin haasteeseen mahtuu jokin ruotsalainen kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti