Helmet-lukuhaaste 2019
Tällä sivulla pidän lokia vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteen etenemisestä. Suoritin haasteen ja kirjat on luettu, mutta vuosi 2019 oli niin hektinen, ettei aikaa blogin päivittämiseen ollut. Siksi haasteeseen luetut kirjatkin ovat jääneet täydentämättä. Pyrin täydentämään kirjat tänne tammikuun 2020 aikana, ja tekemään pienen analyysin haasteesta viime vuoden tapaan.
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Jörn & Rafael Donner: Ennen kuin olet poissa
Isä ja poika kirjoittavat toisilleen kirjeitä, molemmat erittäin sujuvasti mutta välillä toistensa ohi. He kuuluvat erilaisiin maailmanaikoihin, ja ajan vääjäämättömältä kululta on vaikea sulkea silmiään tätä kirjaa lukiessa.
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Volker Kutscher: Der nasse Fisch (suom. Babylon Berlin)
Rakastin Babylon Berlin -tv-sarjaa, joten halusin lukea myös tämän dekkarin, jolle ensimmäinen ja toinen tuotantokausi löyhästi perustuvat. Pystyin tällä kirjalla myös lunastamaan vuoden 2018 haasteen jälkeen antamani lupauksen lukea tämän vuoden haasteeseen jokin kirja saksaksi. Kieli oli dekkarityyliin suoraviivaista ja tapahtumissa oli helppo pysyä kärryillä. En yleensä lue dekkareita, eikä tämä kirja saanut minua houkuteltua sen genren pariin: mukana on näppärä naishahmo jolla ei kuitenkaan ole tarinan kannalta juurikaan merkitystä, päähenkilö on vähän pahis mutta hänestä kuuluisi kuitenkin tykätä, aseet paukahtelevat, huumeita ja huoria riittää, mutta kaikesta jää vähän tyhjä olo. "Entä sitten?" kysyn, kun kirja loppuu. Tv-sarjassa ajan poliittisia virtauksia osattiin hyödyntää paljon paremmin. Ehkä myöhemmät kirjasarjan osat tarttuvat niihin tiukemmin, mutta en taida jaksaa vaivautua lukemaan niitä. Pääsin kuitenkin kirjan sivuilla Berliiniin, ja siitä olen kiitollinen.
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Eeva Kilpi: Noidanlukko
En juuri ole lukenut novellikokoelmia, mutta Eeva Kilven lapsuuden Karjalaan sijoittuvat novellit olivat täysosuma. Niissä voi aistia menneiden kesien auringonpaistetta ja ahomansikoita, lapsuuden loppuvaiheen hämmennystä ja outoa uutta voimaa, sekä kodin menettämisen karvaita kyyneleitä.
4. Kirjailijan ainoa teos
Paul Kalanithi: When Breath Becomes Air (suom. Henkäys on ilmaa vain)
Neurokirurgi Paul Kalanithi sairastui keuhkosyöpään ja sai siitä kimmokkeen tämän kirjan kirjoittamiseen. Hän ehti kuolla ennen kuin sai kirjan täysin valmiiksi, tekstin on käsikirjoituksesta viimeistellyt hänen vaimonsa. Kalanithi on ollut harvinaisessa asemassa, tarkkaillut kuolemaa ensin vastustajanaan ja sitten yhtäkkiä kumppaninaan. Minä pidin Kalanithin avoimuudesta lähestyvän kuoleman edessä, ja tietenkin itkin myös. 5/5.
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Vuoden 2018 Finlandia-voittaja piti totta kai lukea, koska sen on kirjoittanut Olli Jalonen. Tieto, totuus, tiedon kerääminen ja maailman mittaaminen ovat aiheita, joista itsekin ehkä kirjoittaisin, jos osaisin kirjoittaa. Onneksi on Jalonen, joka osaa. Taivaanpallossa häiritsi ainoastaan naiskuva, joka oli niin paperinohut, että se tuntuu tahalliselta provokaatiolta.
6. Rakkausromaani
Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki
En ole aivan varma, oliko tämä sittenkään rakkausromaani. Ei ainakaan siinä perinteisessä merkityksessä, jossa he lopulta saavat toisensa. Taitavasti kirjoitettu kirja, jossa on kerroksia kuin lehtitaikinassa. Olin ehkä loppuvuodesta hieman liian uupunut, enkä jaksanut keskittyä tähän tekstiin sellaisella intensiteetillä, jonka se olisi tarvinnut. Kykenin silti nauttimaan kylpyläkaupunkiestetiikasta; Lipson on mestari rakentamaan miljöötä muutamin tarkoin valituin yksityiskohdin.
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
Hannu Raittila: Canal Grande
Canal Grande kertoo Venetsiasta, jossa minäkin olen kerran käynyt karnevaalien aikaan. Raittila lähettää suomalaisinsinöörin pelastamaan uppoavaa kaupunkia ja tuhahtelemaan saamattomille ja rikollisille italialaisille. Vain hieman lempeämmin tarkastellaan kulttuurihistorian vaalijoita. Kansallisuuksien stereotypioista revitty huumori tuntui jämähtäneen Erasmus-illanvietoissa heitettyjen vitsien tasolle.
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
Yuval Noah Harari: Sapiens
Tämä oli mielestäni vaikea haastekohta. Miksi jokin kirja, vaikka kuinka klassikko, olisi niin merkittävä, että ihan kaikkien tulisi se lukea? Sapiens on mielestäni (vaikkakin mutkia suoristaen) eräänlainen ihmislajin käsikirja, ja sen vuoksi se kuuluu mielestäni yleissivistykseen: kaikkien ihmisten tulisi itseään ja omaa lajiamme ymmärtääkseen tietää, mistä tulemme ja miksi olemme sellaisia kuin olemme.
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Vuoden 2018 Finlandia Junior-voittajaa minulle suositteli puolisoni veljentytär, ja hyvä että suositteli! Oli virkistävää lukea suomeksi kirjoitettua fantasiaa, jonka taikamaailman säännöt olivat uudenlaiset ja jännittävät. Kirjassa on paljon feministisiä sävyjä, ja kirjailija on pitänyt huolta siitä, että myös ei-valkoiset lukijat löytävät kirjasta samaistuttavia henkilöhahmoja. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Roxane Gay: Bad Feminist
Gay kirjoittaa hyvin. Monet Bad Feministin esseistä ovat loistavia. Ja ne, jotka eivät ole loistavia (eli ne, jotka käsittelevät joitakin pohjoisamerikkalaisen populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat itselleni liian vieraita käsittääkseni niiden merkitystä) ovat kuitenkin hyviä, koska Gay kirjoittaa hyvin. On erittäin, erittäin terveellistä lukea kirjoja, jotka tekevät näkyväksi ne yhteiskunnan rakenteet, joita omasta positiosta käsin olisi mahdoton huomata. Kiitos tästäkin, lukuhaaste!
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
Svetlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja
Yksi ravistelevimmista kirjoista vuonna 2019! Aleksijevits on haastatellut kymmenittäin puna-armeijassa toisessa maailmansodassa palvelleita naisia. Jo se, että en aiemmin tiennyt näiden naissotilaiden olemassaolosta mitään, todistaa, että kirja on tärkeä. Ja millaisia tarinoita naiset kertovat! Sodan jälkeen heidät on järjestelmällisesti vaiennettu, heitä on halveksittu ja syrjitty rintamalla olon takia, ja nyt he pääsevät viimein ääneen.
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Emily Brontë: Humiseva harju
Klassikko, jonka suhteen minulla oli suuret odotukset. Alun perin olin suunnitellut lukevani tämän rakkausromaani-kohtaan, mutta kirjan luettuani oli selvää, että en voinut tätä siihen sijoittaa. En löytänyt kirjasta juurikaan rakkautta, mutta vihaa, katkeruutta ja itsekkyyttä siinä käsiteltiin hienosti. Eniten pidin kirjassa miljöön kuvauksesta, tämä oli täydellinen nojatuolimatka nummille.
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Riina Mattila: Järistyksiä
Riina Mattilan esikoisteos kertoo muunsukupuolisesta Eliasta, joka etsii maailmasta paikkaa, jossa saisi olla oma itsensä. Tunnistettavaa ja tunteita herättävää nuoruuden kuvausta. Kuuntelin kirjan äänikirjana, mutta tässä tapauksessa äänikirja ei mielestäni ollut toimiva formaatti. Kirja kertoi niin vereslihaisista ja intiimeistä ajatuksista, että lukija (vaikka olikin hyvä ja uskottava) tuntui kolmannelta pyörältä Elian kertoessa minulle tarinaansa.
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
Mary Beard: SPQR
Beardin teos Rooman tasavallan historiasta on monella tavalla hieno. Se auttaa ymmärtämään, mitä Rooma oli ja ei ollut, miksi se oli sellainen kuin oli, millaista oli Rooman tasavallan kansalaisten elämä, ja miksi tasavalta luisui lopulta diktatuuriin. Kirja kaikille Rooman ja koko Euroopan historiasta kiinnostuneille!
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Augustina Bazterrica: Rotukarja
Dystopiakuvaus yhteiskunnasta, joka on menettänyt tuotantoeläimensä ja turvautunut lihanhimossaan ihmissyöntiin. En voinut olla kyseenalaistamatta koko ajan kirjan lähtökohtia (miten jokin tauti voi olla tappava kaikille eläimille ilman, että koko biodiversiteetti romahtaa?) mutta se ottaa mielenkiintoisella tavalla osaa keskusteluun siitä, miten kohtelemme eläimiä pelkkinä tuotannontekijöinä.
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Robin Hobb: The Mad Ship
Hobb-lukuvauhtini on hidastunut yhteen kirjaan vuodessa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Näitä kun pitää säästellä, sillä kovin montaa ei ole enää lukematta, ja sitten ne loppuvat. Tässä kirjassa nähdään hienoja henkilöiden kehityskaaria ja paljastetaan Hobbin luoman Realm of the Elderlings -maailman kuvakudoksen loimilangat. Siinä myös nähdään unia, joissa on vaativa lohikäärme, jonka ei pitäisi voida olla todellinen.
17. Kirjassa on kaksoset
J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
Potter-uusinnat äänikirjoina jatkuivat. Stephen Fry on jälleen ilmiömäinen lukija, ja Rowlingin luoman maailman taika tehoaa edelleen. Weasleyn perheeseen tutustutaan tässä kirjassa paremmin, ja Fredin ja Georgen ansiosta sain kirjan sopimaan tähän kohtaan hyvin.
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Seneca: Elämän lyhyydestä
Parin tuhannen vuoden takainen kirja sisältää stoalaisia elämänviisauksia, jotka ovat pesunkestävää self-helpiä vielä nykypäivänäkin: ei kannata tuhlata aikaa merkityksettömyyksiin, koska aika on ainoa asia, jota emme voi koskaan saada lisää. Toisenlaisissa tunnelmissa Senecan ajatukset olisivat varmaankin resonoineet paremmin. Koska olin kuitenkin juuri tätä ennen lukenut Mary Beardin loistavan SPQR:n, en voinut olla ajattelematta, että tässä etuoikeutettu, vapaa, eikä aikansa mittapuulla mikään varaton mies valittaa ongelmistaan, kun suurin osa väestöstä eleli orjuudessa tai ainakin lähes vailla päätäntävaltaa omaan elämäänsä.
19. Et pidä kirjan nimestä
Mika Waltari: Mikael Karvajalka
Kirjan nimi on varmasti ollut osasyy siihen, että lahjaksi saamani Mikael Karvajalka on pölyttynyt hyllyssäni jo kymmenisen vuotta. Tänä vuonna palasin Sinuhen sivuille, mikä herätti viimein innostuksen tarttua tähän tiiliskiveen. Eikä tarvinnut pettyä, Waltari osaa asiansa niin henkilöhahmojen, juonen kuljetuksen kuin ajankuvauksen suhteen. Kirja myös herätti tiedonjanon Euroopassa raivonneista uskonsodista.
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Amos Oz: Juudas
Havahduin siihen, että en tunne juutalaisuutta juurikaan, enkä ole myöskään lukenut mitenkään laajalti ikonisten juutalaiskirjailijoiden teoksia. Amos Oz johdattaa lukijan taitavasti nuoren miehen rakkaudennälkäisen harhailun kautta 1950-luvun Jerusalemin kaduille, juutalaisvaltion historiaan ja Raamatun Juudas Iskariotin jäljille.
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Michelle Obama: Becoming (suom. Minun tarinani)
Ah, Michelle. Itselleni kirjassa parasta antia oli Michellen kotinaapuruston kuvaus Chicagossa, ja sen hiljaisen rappion aiheuttama suru. Olen lukenut aiheesta lukuisia tenttikirjoja, mutta en tähän mennessä ollut voinut käsittää, miltä sen on täytynyt alueen asukkaista tuntua. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja englanninkielisen version lukee Michelle Obama (os. Robinson) itse. Äänikirja on itselleni hieman hankala formaatti, mutta tässä kertojanääni toi uuden lisätason kirjaan. Pala nousi minunkin kurkkuuni, kun kuulin Michellen äänessä kyyneleet hänen lukiessaan isänsä kuolemasta.
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella
Huh huh nimittäin. Värrin kirjan vaatimaton ulkomuoto (186 sivua) hämää, sen verran painavaa asiaa kansien välistä löytyy. Ei enempää eikä vähempää kuin teoria siitä, kuinka kasvatamme lapsemme palvelemaan maapallomme tuhoavan kapitalistisen yhteiskunnan ihanteita, ja kuinka tuosta onkalosta voisi päästä ulos. Teksti on hyvin teoriapainotteista ja vaatii paljon keskittymistä. Mutta ei aiheesta mitään kevyttä välipalaa saisikaan. Soisin, että jokainen kasvattaja Suomessa lukisi tämän, ja sitten keskusteltaisiin.
23. Kirjan nimessä on jokin maa
Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat. Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa
Vuoden 2018 haasteeseen lukemani hienon Jumalan vihan ruoskan jälkeen otan epäröimättä luettavaksi kaiken, jonka Lappalaiselta saan käsiini. 1600-luvun noitahysteriaa käsitellään tässä kirjassa viileän analyyttisesti, teema kerrallaan. Kirjan luettuani en enää yhtään ihmettele, miten noitahysteria onnistui aikoinaan leviämään niin laajalle. Nykyään emme usko enää noitiin, mutta samankaltaiseen pelkojen lietsomaan puolitotuuksien ja valheiden levittämiseen syyllistymme edelleen.
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
Volker von Bonin: Helsinki ja meri
Toteutin sokkona valitsemisen niin, että kirjoitin paperilapuille kaikki kirjahyllyssämme olevat kirjat, joita en ole lukenut (jätin omaan ja puolisoni työhön liian läheisesti liittyvät kirjat, haaste kuitenkin on itselleni hupia eikä hyötyä) ja arvoin sitten niistä yhden. Valituksi tuli merellistä Helsinkiä mustavalkoisin ja värikuvin sekä lyhyin sitaatein esittelevä teos vuodelta 1960. Tämä kirja lienee appivanhempien perua, ja on päätynyt kirjahyllyymme Helsinki-teemansa vuoksi. Se oli hauska pieni aikamatka yli puolen vuosisadan takaiseen kotikaupunkiini.
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Olin onnistunut välttelemään Ferrantea tähän vuoteen asti. Onneksi sain Loistavan ystäväni sisällytettyä tähän haasteeseen, sillä juuri tällaisten kirjojen takia kirjallisuutta kannattaa lukea: joku tekee maailmasta havaintoja, joita en itse koskaan olisi osannut pukea sanoiksi. Napoli-sarja tulee varmasti luettua kokonaan ennen pitkää.
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Taitan työmatkaani julkisilla kulkuvälineillä, ja usein samassa aamubussissa kanssani matkustaa eräs nainen, jolla on joka kerta uusi kirja. Vakoilemalla häntä sain siis tähän haastekohtaan monta ehdokasta, joista lopulta valitsin tämän englantilaiseen kartanoon liittyvän mysteeriromanssin. Tämä tyylilaji ei edelleenkään ole minun heiniäni, mutta Mero on kirjallisuuden tutkija ja kirjaan oli ujutettu paljon mielenkiintoista analyysiä romantiikan ajan kirjailijoista ja heidän teksteistään.
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
Mari Ahokoivu: Oksi
Kaunis ja hurja sarjakuva karhuista, ja niin paljon kaikesta muustakin. Oksia lukiessani huomasin myös, että tiedän suomalaisesta mytologiasta oikeastaan paljon vähemmän kuin vaikka kreikkalaisesta tai roomalaisesta. Onneksi on Oksi!
28. Kirjan kannessa on kuu
Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli
Kirjan 13-vuotias päähenkilö seuraa ensimmäisen kuulennon vaiheita, kipuilee samalla murrosiän ja vanhempiensa odotuksien kanssa ja pohtii omaa paikkaansa yhteisössään. Kirjaa oli hauska lukea samalla viikolla kun tuli kuluneeksi 50 vuotta tuosta ensimmäisestä kuulennosta, kun uutisissa kerrattiin lennon tapahtumia päivä päivältä.
29. Kirjassa nähdään unia
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Pääsin viimein Kuopio-sarjan ensimmäiseen osaan (tähän asti olen lukenut sarjasta takaperoisesti Tankkien kesän ja Hietakehdon sekä yksinäisen Graniittimiehen). Tässä kirjassa vaivaavat paitsi kummat unet, myös Ohrana ja perheen sisäiset jännitteet. 20-30-lukujen kiehtovan Kuopion kuvauksen Kähkönen osaa, mutta kirjassa voi vielä havaita juonen kuljetukseen liittyvää poukkoilua ja haparointia, joka myöhemmissä osissa on tasoittunut ja virtaviivaistunut.
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Jan Gehl: Ihmisten kaupunki
Tanskalaisarkkitehti selittää juurta jaksaen, miten kaupunkeja tulisi suunnitella ihmisen mittasuhteisiin, silmän korkeudelle, kävelylle ja pyöräilylle. Ihailtavia periaatteita, jotka auttavat ymmärtämään, miksi toiset kaupunkiympäristöt tuntuvat intuitiivisesti mukavilta ja viehättäviltä, ja toiset masentavilta ja luotaantyöntäviltä.
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Olin kuullut pelkkää hyvää englanninkielisistä Potter-äänikirjoista, joten otin tämän bussi- ja hiihtolenkkikuunteluun. Ja voi miten hienosti Stephen Fry onnistuukaan tässä! Olen lukenut Potterini kannesta kanteen useita kertoja, mutta edellisestä Viisasten kivestä lienee reilusti yli kymmenen vuotta aikaa. Kirjassa Harry matkaa metrolla Hagridin kanssa Viistokujalle ostoksille. Tarina oli kestänyt aikaa hyvin, mutta moni ratkaisu tuntuu silti vähän epäilyttävältä. Sitä läskifobian määrää, kun Dudley Dursleyta kuvataan! Poikaparka ei saa tehdä kirjassa mitään ilman, että hänen ylipainostaan huomautetaan. Ja kuinka rakentavaa on jakaa lapset jonkin luonteenpiirteen perusteella eri ryhmiin, ja vielä alleviivata sitä, kuinka tietyn ryhmän lapset ovat kaikki inhottavia koulukiusaajia?
32. Kirjan nimessä on ammatti
Vergilius Publius Maro: Georgica. Maanviljelijän työt.
Osasin ennen Georgicasta ulkoa yhden säkeen: "Fugit irreparabile tempus", jonka vapaa suomennos tarkoittaa jotakuinkin sitä, että aika pakenee vääjäämättä ja pysäyttämättä. Kiinnostuin säkeen asiayhteydestä ja halusin lukea kahdentuhannen vuoden takaisen roomalaisrunoilijan maanviljelyksen tapoja ja ilmiöitä käsitelleen teoksen kokonaisuudessaan. Georgica on kirjoitettu ajalle tyypilliseen heksametrimittaan, mutta Teivas Oksalan suomennos on vapaamittainen. Lukemassani painoksessa latinankielinen alkuteksti on sijoitettu vierekkäin suomennoksen kanssa, joten heksametrimitasta pääsee joka tapauksessa nauttimaan myös kaltaiseni välttävästi latinantaitoinen lukija. Viimeisestä osuudesta on sisällytetty myös Päiviö Oksalan laatima heksametrimuotoisen suomennoksen luonnos. Sen ajatteleminen hengästyttää vieläkin. Ja mikäkö oli kohtalokkaan ajan kulumista kuvaavan säkeen asiayhteys? Ilmeisesti oli kiire päästä runoilemaan lampaiden kasvatuksesta!
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Kevin Kwang: Ökyrikkaat aasialaiset
Katsoin elokuvan Crazy Rich Asians paluulennolla Hong Kongista, ja miljoonakaupungin värivalojen loisteen jälkihuuruissa pidin siitä erittäin paljon. Kirjasta en pitänyt yhtään niin paljon: siinä parodia menee jotenkin överiksi, kun tuotemerkkien nimiä luetellaan sivu toisensa jälkeen. Sopi kuitenkin kelvollisesti parvekelasien pesun taustalle. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Elisa Aaltola, Sami Kero (toim.): Eläimet yhteiskunnassa
Varmasti tärkein vuonna 2019 lukemani kirja. Kokoelma tekstejä, joissa käsitellään eläimiä ihmisen luomassa yhteiskunnassa eri näkökulmista: ruokana, viihdykkeenä, toisina. Mukana on mm. huikea Antti Nylénin essee, joka saa kyseenalaistamaan oman eläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen aivan juurta jaksaen. 5/5. (Olen kirjoittanut kirjasta myös erillistä blogikirjoitusta nyt vuoden verran, enkä osaa sanoa, milloin saan kaikki aiheesta rönsyilleet ajatukset koottua yhteen, järkevään tekstiin. En välttämättä milloinkaan.)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit
Nappasin kirjan luettavaksi ihan siitä syystä, että tiesin Keskisarjan kirjoittavan erittäin vetävästi, vaikka aihe ei minua juuri kiinnostanutkaan. Mutta onneksi tartuin tähän, koska kirjasta aukesi kiehtova ikkuna teollistuvan Suomen alkuhaparointeihin. On ollut aikamoista sähläystä yrittää perustaa tehtaita tiettömien korpitaivalten taakse, mutta niin vaan siinä on jotenkin onnistuttu.
36. Kirjassa ollaan yksin
Mats Strandberg: Loppu
Nuortenkirja, jonka teema on mielenkiintoinen ja samalla hyvin surullinen: maahan on törmäämässä komeetta. Kirjassa kuvataan erään ruotsalaisen kaupungin nuorten valmistautumista ihmiskunnan loppuun. Lopun lähestyminen ajaa ihmisiä erilleen ja tuo heitä yhteen. Kirja synnytti määrättömän paljon ajatuksia, ja henkilötkin tuntuivat realististilta ja kiinnostavilta. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
37. Pienkustantamon julkaisu
Yoko Tawada: Muistelmat lumessa
Valitsin tämän Fabriikki Kustannuksen julkaiseman kirjan eläinteeman perusteella. Siinä kolme sukupolvea jääkarhuja kertoo elämästään ihmisten yhteiskunnassa. En tiedä, mitä kirjasta pitäisi ajatella: siinä kommentoidaan ihmisen ja eläimen suhdetta ja eläinten inhimillistämistä, mutta käsittelytapa ei auennut itselleni kovin hyvin. Eläimen kertojanäkökulma oli virkistävän erilainen, mutta en ole varma, pidinkö siitä lopulta yhtään.
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
Philip Hoare: The Whale
Hoaren kirja kertoo ja ei kerro valaista. Se ponkaisee liikkeelle Moby Dickista ja luotaa valaan ja ihmisen suhdetta ja tapaa, jolla ihminen on hyötynyt valaista ja samalla tuhonnut maapallon valaskannat. Hoare yrittää sanoittaa valaiden vierasta kauneutta ja näyttää, ettemme tiedä niistä vieläkään juuri mitään.
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus
Keskisarja on ollut jo tovin yksi suosikeistani tietokirjallisuuden puolella, ja Aleksis Kivi puolestaan teki lähtemättömän vaikutuksen yhdeksän- tai kymmenvuotiaaseen itseeni Seitsemällä veljeksellä. Keskisarjan kirjoittamaa Kivi-elämäkertaa olisi siis ollut mahdotonta sivuuttaa. Kirjassa tehdään selkoa Aleksis Stenvallin vaiheista tuttuun ja vetävään keskisarja-tyyliin, aina surullisiin loppuvaiheisiin asti. Kansalliskirjailijan elämän loppupuolelle sijoittuva ajanjakso Lapinlahden mielisairaalassa on kuvattu erityisen hyytävästi. Keskisarja kuitenkin erehtyy kuitenkin paikoin tyylillisesti liialliseenkin provokaatioon, esimerkiksi käsite "miituu-vikinä" olisi kyllä voitu ilmaista toisinkin. Kaikki ymmärtävät muutenkin, että 1800-luvulla naisten oikeudet olivat lähinnä vitsi.
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä I: Swannin tie, Combray
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Tua Forsström: Merkintöjä
Mikä tahansa nimi voi olla mielestäni viehättävä, mutta valitsin tähän kohtaan Ruotsin akatemiaankin valitun Tua Forsströmin runokokoelman. Forsströmejä on omalla kotipaikkakunnallakin, ja osalla heistä on varsin mielenkiintoinen historia. En tiedä, onko Tua heille sukua (tuskin), mutta Merkintöjä on hieno, niin hieno ja surullinen kuin läpitunkematon sadeverho.
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
44. Kirja kertoo Berliinistä
Peter Schneider: Berlin Now
Schneider on kirjoittanut ihan mielenkiintoisen kirjan rakastamastani kaupungista ja sitä muovanneista voimista, mutta Berliinistä on vaikea kirjoittaa mitään sellaista, jota ei joku olisi jo aiemmin ehtinyt kirjoittaa. Berlin Now sisältää kuitenkin paljon erilaisia anekdootteja, joten sen lukeminen tuntui vähän samalta kuin hyvän ystävän lapsuuden kuva-albumin katselu: ai tällainenkin sinä olet joskus ollut!
45. Kirjan nimessä on kieltosana
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö
Yksi Äärimmäisen onnen ministeriön henkilöistä on Anjum, joka on hijra. Tämä kirja on niin kaunis, niin kauhea, siinä on suunnattomasti elävää ja määrättömästi kuolemaa. Se on kuin kaleidoskooppi, jonka läpi voi tarkastella ja halutessaan yrittää käsittää Kashmiria ja ehkä Intiaakin. 5/5.
47. Kirjassa on alle 100 sivua
Aki Salmela: Eläimen varjo
Salmelan runoteos käsittelee eläimyyttä eri eläinten näkökulmista. Runoissa asetutaan esimerkiksi leijonan ja lampaan nahkoihin. Eläimet yhteiskunnassa -kirjan lukemisen jälkeen runon puhuja tuntuu provosoivan tahallaan: "miten hän muka voi tietää, miten eläin ajattelee", huomasin puhahtelevani lukiessani. Runot ponkauttavat ajatuksia joka sivulla uuteen suuntaan, ja se on mielestäni hyvän runokokoelman merkki.
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Tommi Kinnunen: Lopotti
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Silvana Berki, Aleksanteri Kovalainen (toim.): Olipa kerran toivo. Albanialaista nykyrunoutta
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
Haastekohdat
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Jörn & Rafael Donner: Ennen kuin olet poissa
Isä ja poika kirjoittavat toisilleen kirjeitä, molemmat erittäin sujuvasti mutta välillä toistensa ohi. He kuuluvat erilaisiin maailmanaikoihin, ja ajan vääjäämättömältä kululta on vaikea sulkea silmiään tätä kirjaa lukiessa.
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Volker Kutscher: Der nasse Fisch (suom. Babylon Berlin)
Rakastin Babylon Berlin -tv-sarjaa, joten halusin lukea myös tämän dekkarin, jolle ensimmäinen ja toinen tuotantokausi löyhästi perustuvat. Pystyin tällä kirjalla myös lunastamaan vuoden 2018 haasteen jälkeen antamani lupauksen lukea tämän vuoden haasteeseen jokin kirja saksaksi. Kieli oli dekkarityyliin suoraviivaista ja tapahtumissa oli helppo pysyä kärryillä. En yleensä lue dekkareita, eikä tämä kirja saanut minua houkuteltua sen genren pariin: mukana on näppärä naishahmo jolla ei kuitenkaan ole tarinan kannalta juurikaan merkitystä, päähenkilö on vähän pahis mutta hänestä kuuluisi kuitenkin tykätä, aseet paukahtelevat, huumeita ja huoria riittää, mutta kaikesta jää vähän tyhjä olo. "Entä sitten?" kysyn, kun kirja loppuu. Tv-sarjassa ajan poliittisia virtauksia osattiin hyödyntää paljon paremmin. Ehkä myöhemmät kirjasarjan osat tarttuvat niihin tiukemmin, mutta en taida jaksaa vaivautua lukemaan niitä. Pääsin kuitenkin kirjan sivuilla Berliiniin, ja siitä olen kiitollinen.
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Eeva Kilpi: Noidanlukko
En juuri ole lukenut novellikokoelmia, mutta Eeva Kilven lapsuuden Karjalaan sijoittuvat novellit olivat täysosuma. Niissä voi aistia menneiden kesien auringonpaistetta ja ahomansikoita, lapsuuden loppuvaiheen hämmennystä ja outoa uutta voimaa, sekä kodin menettämisen karvaita kyyneleitä.
4. Kirjailijan ainoa teos
Paul Kalanithi: When Breath Becomes Air (suom. Henkäys on ilmaa vain)
Neurokirurgi Paul Kalanithi sairastui keuhkosyöpään ja sai siitä kimmokkeen tämän kirjan kirjoittamiseen. Hän ehti kuolla ennen kuin sai kirjan täysin valmiiksi, tekstin on käsikirjoituksesta viimeistellyt hänen vaimonsa. Kalanithi on ollut harvinaisessa asemassa, tarkkaillut kuolemaa ensin vastustajanaan ja sitten yhtäkkiä kumppaninaan. Minä pidin Kalanithin avoimuudesta lähestyvän kuoleman edessä, ja tietenkin itkin myös. 5/5.
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Vuoden 2018 Finlandia-voittaja piti totta kai lukea, koska sen on kirjoittanut Olli Jalonen. Tieto, totuus, tiedon kerääminen ja maailman mittaaminen ovat aiheita, joista itsekin ehkä kirjoittaisin, jos osaisin kirjoittaa. Onneksi on Jalonen, joka osaa. Taivaanpallossa häiritsi ainoastaan naiskuva, joka oli niin paperinohut, että se tuntuu tahalliselta provokaatiolta.
6. Rakkausromaani
Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki
En ole aivan varma, oliko tämä sittenkään rakkausromaani. Ei ainakaan siinä perinteisessä merkityksessä, jossa he lopulta saavat toisensa. Taitavasti kirjoitettu kirja, jossa on kerroksia kuin lehtitaikinassa. Olin ehkä loppuvuodesta hieman liian uupunut, enkä jaksanut keskittyä tähän tekstiin sellaisella intensiteetillä, jonka se olisi tarvinnut. Kykenin silti nauttimaan kylpyläkaupunkiestetiikasta; Lipson on mestari rakentamaan miljöötä muutamin tarkoin valituin yksityiskohdin.
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
Hannu Raittila: Canal Grande
Canal Grande kertoo Venetsiasta, jossa minäkin olen kerran käynyt karnevaalien aikaan. Raittila lähettää suomalaisinsinöörin pelastamaan uppoavaa kaupunkia ja tuhahtelemaan saamattomille ja rikollisille italialaisille. Vain hieman lempeämmin tarkastellaan kulttuurihistorian vaalijoita. Kansallisuuksien stereotypioista revitty huumori tuntui jämähtäneen Erasmus-illanvietoissa heitettyjen vitsien tasolle.
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
Yuval Noah Harari: Sapiens
Tämä oli mielestäni vaikea haastekohta. Miksi jokin kirja, vaikka kuinka klassikko, olisi niin merkittävä, että ihan kaikkien tulisi se lukea? Sapiens on mielestäni (vaikkakin mutkia suoristaen) eräänlainen ihmislajin käsikirja, ja sen vuoksi se kuuluu mielestäni yleissivistykseen: kaikkien ihmisten tulisi itseään ja omaa lajiamme ymmärtääkseen tietää, mistä tulemme ja miksi olemme sellaisia kuin olemme.
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Vuoden 2018 Finlandia Junior-voittajaa minulle suositteli puolisoni veljentytär, ja hyvä että suositteli! Oli virkistävää lukea suomeksi kirjoitettua fantasiaa, jonka taikamaailman säännöt olivat uudenlaiset ja jännittävät. Kirjassa on paljon feministisiä sävyjä, ja kirjailija on pitänyt huolta siitä, että myös ei-valkoiset lukijat löytävät kirjasta samaistuttavia henkilöhahmoja. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Roxane Gay: Bad Feminist
Gay kirjoittaa hyvin. Monet Bad Feministin esseistä ovat loistavia. Ja ne, jotka eivät ole loistavia (eli ne, jotka käsittelevät joitakin pohjoisamerikkalaisen populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat itselleni liian vieraita käsittääkseni niiden merkitystä) ovat kuitenkin hyviä, koska Gay kirjoittaa hyvin. On erittäin, erittäin terveellistä lukea kirjoja, jotka tekevät näkyväksi ne yhteiskunnan rakenteet, joita omasta positiosta käsin olisi mahdoton huomata. Kiitos tästäkin, lukuhaaste!
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
Svetlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja
Yksi ravistelevimmista kirjoista vuonna 2019! Aleksijevits on haastatellut kymmenittäin puna-armeijassa toisessa maailmansodassa palvelleita naisia. Jo se, että en aiemmin tiennyt näiden naissotilaiden olemassaolosta mitään, todistaa, että kirja on tärkeä. Ja millaisia tarinoita naiset kertovat! Sodan jälkeen heidät on järjestelmällisesti vaiennettu, heitä on halveksittu ja syrjitty rintamalla olon takia, ja nyt he pääsevät viimein ääneen.
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Emily Brontë: Humiseva harju
Klassikko, jonka suhteen minulla oli suuret odotukset. Alun perin olin suunnitellut lukevani tämän rakkausromaani-kohtaan, mutta kirjan luettuani oli selvää, että en voinut tätä siihen sijoittaa. En löytänyt kirjasta juurikaan rakkautta, mutta vihaa, katkeruutta ja itsekkyyttä siinä käsiteltiin hienosti. Eniten pidin kirjassa miljöön kuvauksesta, tämä oli täydellinen nojatuolimatka nummille.
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Riina Mattila: Järistyksiä
Riina Mattilan esikoisteos kertoo muunsukupuolisesta Eliasta, joka etsii maailmasta paikkaa, jossa saisi olla oma itsensä. Tunnistettavaa ja tunteita herättävää nuoruuden kuvausta. Kuuntelin kirjan äänikirjana, mutta tässä tapauksessa äänikirja ei mielestäni ollut toimiva formaatti. Kirja kertoi niin vereslihaisista ja intiimeistä ajatuksista, että lukija (vaikka olikin hyvä ja uskottava) tuntui kolmannelta pyörältä Elian kertoessa minulle tarinaansa.
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
Mary Beard: SPQR
Beardin teos Rooman tasavallan historiasta on monella tavalla hieno. Se auttaa ymmärtämään, mitä Rooma oli ja ei ollut, miksi se oli sellainen kuin oli, millaista oli Rooman tasavallan kansalaisten elämä, ja miksi tasavalta luisui lopulta diktatuuriin. Kirja kaikille Rooman ja koko Euroopan historiasta kiinnostuneille!
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Augustina Bazterrica: Rotukarja
Dystopiakuvaus yhteiskunnasta, joka on menettänyt tuotantoeläimensä ja turvautunut lihanhimossaan ihmissyöntiin. En voinut olla kyseenalaistamatta koko ajan kirjan lähtökohtia (miten jokin tauti voi olla tappava kaikille eläimille ilman, että koko biodiversiteetti romahtaa?) mutta se ottaa mielenkiintoisella tavalla osaa keskusteluun siitä, miten kohtelemme eläimiä pelkkinä tuotannontekijöinä.
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Robin Hobb: The Mad Ship
Hobb-lukuvauhtini on hidastunut yhteen kirjaan vuodessa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Näitä kun pitää säästellä, sillä kovin montaa ei ole enää lukematta, ja sitten ne loppuvat. Tässä kirjassa nähdään hienoja henkilöiden kehityskaaria ja paljastetaan Hobbin luoman Realm of the Elderlings -maailman kuvakudoksen loimilangat. Siinä myös nähdään unia, joissa on vaativa lohikäärme, jonka ei pitäisi voida olla todellinen.
17. Kirjassa on kaksoset
J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
Potter-uusinnat äänikirjoina jatkuivat. Stephen Fry on jälleen ilmiömäinen lukija, ja Rowlingin luoman maailman taika tehoaa edelleen. Weasleyn perheeseen tutustutaan tässä kirjassa paremmin, ja Fredin ja Georgen ansiosta sain kirjan sopimaan tähän kohtaan hyvin.
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Seneca: Elämän lyhyydestä
Parin tuhannen vuoden takainen kirja sisältää stoalaisia elämänviisauksia, jotka ovat pesunkestävää self-helpiä vielä nykypäivänäkin: ei kannata tuhlata aikaa merkityksettömyyksiin, koska aika on ainoa asia, jota emme voi koskaan saada lisää. Toisenlaisissa tunnelmissa Senecan ajatukset olisivat varmaankin resonoineet paremmin. Koska olin kuitenkin juuri tätä ennen lukenut Mary Beardin loistavan SPQR:n, en voinut olla ajattelematta, että tässä etuoikeutettu, vapaa, eikä aikansa mittapuulla mikään varaton mies valittaa ongelmistaan, kun suurin osa väestöstä eleli orjuudessa tai ainakin lähes vailla päätäntävaltaa omaan elämäänsä.
19. Et pidä kirjan nimestä
Mika Waltari: Mikael Karvajalka
Kirjan nimi on varmasti ollut osasyy siihen, että lahjaksi saamani Mikael Karvajalka on pölyttynyt hyllyssäni jo kymmenisen vuotta. Tänä vuonna palasin Sinuhen sivuille, mikä herätti viimein innostuksen tarttua tähän tiiliskiveen. Eikä tarvinnut pettyä, Waltari osaa asiansa niin henkilöhahmojen, juonen kuljetuksen kuin ajankuvauksen suhteen. Kirja myös herätti tiedonjanon Euroopassa raivonneista uskonsodista.
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Amos Oz: Juudas
Havahduin siihen, että en tunne juutalaisuutta juurikaan, enkä ole myöskään lukenut mitenkään laajalti ikonisten juutalaiskirjailijoiden teoksia. Amos Oz johdattaa lukijan taitavasti nuoren miehen rakkaudennälkäisen harhailun kautta 1950-luvun Jerusalemin kaduille, juutalaisvaltion historiaan ja Raamatun Juudas Iskariotin jäljille.
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Michelle Obama: Becoming (suom. Minun tarinani)
Ah, Michelle. Itselleni kirjassa parasta antia oli Michellen kotinaapuruston kuvaus Chicagossa, ja sen hiljaisen rappion aiheuttama suru. Olen lukenut aiheesta lukuisia tenttikirjoja, mutta en tähän mennessä ollut voinut käsittää, miltä sen on täytynyt alueen asukkaista tuntua. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja englanninkielisen version lukee Michelle Obama (os. Robinson) itse. Äänikirja on itselleni hieman hankala formaatti, mutta tässä kertojanääni toi uuden lisätason kirjaan. Pala nousi minunkin kurkkuuni, kun kuulin Michellen äänessä kyyneleet hänen lukiessaan isänsä kuolemasta.
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella
Huh huh nimittäin. Värrin kirjan vaatimaton ulkomuoto (186 sivua) hämää, sen verran painavaa asiaa kansien välistä löytyy. Ei enempää eikä vähempää kuin teoria siitä, kuinka kasvatamme lapsemme palvelemaan maapallomme tuhoavan kapitalistisen yhteiskunnan ihanteita, ja kuinka tuosta onkalosta voisi päästä ulos. Teksti on hyvin teoriapainotteista ja vaatii paljon keskittymistä. Mutta ei aiheesta mitään kevyttä välipalaa saisikaan. Soisin, että jokainen kasvattaja Suomessa lukisi tämän, ja sitten keskusteltaisiin.
23. Kirjan nimessä on jokin maa
Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat. Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa
Vuoden 2018 haasteeseen lukemani hienon Jumalan vihan ruoskan jälkeen otan epäröimättä luettavaksi kaiken, jonka Lappalaiselta saan käsiini. 1600-luvun noitahysteriaa käsitellään tässä kirjassa viileän analyyttisesti, teema kerrallaan. Kirjan luettuani en enää yhtään ihmettele, miten noitahysteria onnistui aikoinaan leviämään niin laajalle. Nykyään emme usko enää noitiin, mutta samankaltaiseen pelkojen lietsomaan puolitotuuksien ja valheiden levittämiseen syyllistymme edelleen.
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
Volker von Bonin: Helsinki ja meri
Toteutin sokkona valitsemisen niin, että kirjoitin paperilapuille kaikki kirjahyllyssämme olevat kirjat, joita en ole lukenut (jätin omaan ja puolisoni työhön liian läheisesti liittyvät kirjat, haaste kuitenkin on itselleni hupia eikä hyötyä) ja arvoin sitten niistä yhden. Valituksi tuli merellistä Helsinkiä mustavalkoisin ja värikuvin sekä lyhyin sitaatein esittelevä teos vuodelta 1960. Tämä kirja lienee appivanhempien perua, ja on päätynyt kirjahyllyymme Helsinki-teemansa vuoksi. Se oli hauska pieni aikamatka yli puolen vuosisadan takaiseen kotikaupunkiini.
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Olin onnistunut välttelemään Ferrantea tähän vuoteen asti. Onneksi sain Loistavan ystäväni sisällytettyä tähän haasteeseen, sillä juuri tällaisten kirjojen takia kirjallisuutta kannattaa lukea: joku tekee maailmasta havaintoja, joita en itse koskaan olisi osannut pukea sanoiksi. Napoli-sarja tulee varmasti luettua kokonaan ennen pitkää.
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Taitan työmatkaani julkisilla kulkuvälineillä, ja usein samassa aamubussissa kanssani matkustaa eräs nainen, jolla on joka kerta uusi kirja. Vakoilemalla häntä sain siis tähän haastekohtaan monta ehdokasta, joista lopulta valitsin tämän englantilaiseen kartanoon liittyvän mysteeriromanssin. Tämä tyylilaji ei edelleenkään ole minun heiniäni, mutta Mero on kirjallisuuden tutkija ja kirjaan oli ujutettu paljon mielenkiintoista analyysiä romantiikan ajan kirjailijoista ja heidän teksteistään.
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
Mari Ahokoivu: Oksi
Kaunis ja hurja sarjakuva karhuista, ja niin paljon kaikesta muustakin. Oksia lukiessani huomasin myös, että tiedän suomalaisesta mytologiasta oikeastaan paljon vähemmän kuin vaikka kreikkalaisesta tai roomalaisesta. Onneksi on Oksi!
28. Kirjan kannessa on kuu
Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli
Kirjan 13-vuotias päähenkilö seuraa ensimmäisen kuulennon vaiheita, kipuilee samalla murrosiän ja vanhempiensa odotuksien kanssa ja pohtii omaa paikkaansa yhteisössään. Kirjaa oli hauska lukea samalla viikolla kun tuli kuluneeksi 50 vuotta tuosta ensimmäisestä kuulennosta, kun uutisissa kerrattiin lennon tapahtumia päivä päivältä.
29. Kirjassa nähdään unia
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Pääsin viimein Kuopio-sarjan ensimmäiseen osaan (tähän asti olen lukenut sarjasta takaperoisesti Tankkien kesän ja Hietakehdon sekä yksinäisen Graniittimiehen). Tässä kirjassa vaivaavat paitsi kummat unet, myös Ohrana ja perheen sisäiset jännitteet. 20-30-lukujen kiehtovan Kuopion kuvauksen Kähkönen osaa, mutta kirjassa voi vielä havaita juonen kuljetukseen liittyvää poukkoilua ja haparointia, joka myöhemmissä osissa on tasoittunut ja virtaviivaistunut.
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Jan Gehl: Ihmisten kaupunki
Tanskalaisarkkitehti selittää juurta jaksaen, miten kaupunkeja tulisi suunnitella ihmisen mittasuhteisiin, silmän korkeudelle, kävelylle ja pyöräilylle. Ihailtavia periaatteita, jotka auttavat ymmärtämään, miksi toiset kaupunkiympäristöt tuntuvat intuitiivisesti mukavilta ja viehättäviltä, ja toiset masentavilta ja luotaantyöntäviltä.
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Olin kuullut pelkkää hyvää englanninkielisistä Potter-äänikirjoista, joten otin tämän bussi- ja hiihtolenkkikuunteluun. Ja voi miten hienosti Stephen Fry onnistuukaan tässä! Olen lukenut Potterini kannesta kanteen useita kertoja, mutta edellisestä Viisasten kivestä lienee reilusti yli kymmenen vuotta aikaa. Kirjassa Harry matkaa metrolla Hagridin kanssa Viistokujalle ostoksille. Tarina oli kestänyt aikaa hyvin, mutta moni ratkaisu tuntuu silti vähän epäilyttävältä. Sitä läskifobian määrää, kun Dudley Dursleyta kuvataan! Poikaparka ei saa tehdä kirjassa mitään ilman, että hänen ylipainostaan huomautetaan. Ja kuinka rakentavaa on jakaa lapset jonkin luonteenpiirteen perusteella eri ryhmiin, ja vielä alleviivata sitä, kuinka tietyn ryhmän lapset ovat kaikki inhottavia koulukiusaajia?
32. Kirjan nimessä on ammatti
Vergilius Publius Maro: Georgica. Maanviljelijän työt.
Osasin ennen Georgicasta ulkoa yhden säkeen: "Fugit irreparabile tempus", jonka vapaa suomennos tarkoittaa jotakuinkin sitä, että aika pakenee vääjäämättä ja pysäyttämättä. Kiinnostuin säkeen asiayhteydestä ja halusin lukea kahdentuhannen vuoden takaisen roomalaisrunoilijan maanviljelyksen tapoja ja ilmiöitä käsitelleen teoksen kokonaisuudessaan. Georgica on kirjoitettu ajalle tyypilliseen heksametrimittaan, mutta Teivas Oksalan suomennos on vapaamittainen. Lukemassani painoksessa latinankielinen alkuteksti on sijoitettu vierekkäin suomennoksen kanssa, joten heksametrimitasta pääsee joka tapauksessa nauttimaan myös kaltaiseni välttävästi latinantaitoinen lukija. Viimeisestä osuudesta on sisällytetty myös Päiviö Oksalan laatima heksametrimuotoisen suomennoksen luonnos. Sen ajatteleminen hengästyttää vieläkin. Ja mikäkö oli kohtalokkaan ajan kulumista kuvaavan säkeen asiayhteys? Ilmeisesti oli kiire päästä runoilemaan lampaiden kasvatuksesta!
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Kevin Kwang: Ökyrikkaat aasialaiset
Katsoin elokuvan Crazy Rich Asians paluulennolla Hong Kongista, ja miljoonakaupungin värivalojen loisteen jälkihuuruissa pidin siitä erittäin paljon. Kirjasta en pitänyt yhtään niin paljon: siinä parodia menee jotenkin överiksi, kun tuotemerkkien nimiä luetellaan sivu toisensa jälkeen. Sopi kuitenkin kelvollisesti parvekelasien pesun taustalle. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Elisa Aaltola, Sami Kero (toim.): Eläimet yhteiskunnassa
Varmasti tärkein vuonna 2019 lukemani kirja. Kokoelma tekstejä, joissa käsitellään eläimiä ihmisen luomassa yhteiskunnassa eri näkökulmista: ruokana, viihdykkeenä, toisina. Mukana on mm. huikea Antti Nylénin essee, joka saa kyseenalaistamaan oman eläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen aivan juurta jaksaen. 5/5. (Olen kirjoittanut kirjasta myös erillistä blogikirjoitusta nyt vuoden verran, enkä osaa sanoa, milloin saan kaikki aiheesta rönsyilleet ajatukset koottua yhteen, järkevään tekstiin. En välttämättä milloinkaan.)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit
Nappasin kirjan luettavaksi ihan siitä syystä, että tiesin Keskisarjan kirjoittavan erittäin vetävästi, vaikka aihe ei minua juuri kiinnostanutkaan. Mutta onneksi tartuin tähän, koska kirjasta aukesi kiehtova ikkuna teollistuvan Suomen alkuhaparointeihin. On ollut aikamoista sähläystä yrittää perustaa tehtaita tiettömien korpitaivalten taakse, mutta niin vaan siinä on jotenkin onnistuttu.
36. Kirjassa ollaan yksin
Mats Strandberg: Loppu
Nuortenkirja, jonka teema on mielenkiintoinen ja samalla hyvin surullinen: maahan on törmäämässä komeetta. Kirjassa kuvataan erään ruotsalaisen kaupungin nuorten valmistautumista ihmiskunnan loppuun. Lopun lähestyminen ajaa ihmisiä erilleen ja tuo heitä yhteen. Kirja synnytti määrättömän paljon ajatuksia, ja henkilötkin tuntuivat realististilta ja kiinnostavilta. Kuuntelin kirjan äänikirjana.
37. Pienkustantamon julkaisu
Yoko Tawada: Muistelmat lumessa
Valitsin tämän Fabriikki Kustannuksen julkaiseman kirjan eläinteeman perusteella. Siinä kolme sukupolvea jääkarhuja kertoo elämästään ihmisten yhteiskunnassa. En tiedä, mitä kirjasta pitäisi ajatella: siinä kommentoidaan ihmisen ja eläimen suhdetta ja eläinten inhimillistämistä, mutta käsittelytapa ei auennut itselleni kovin hyvin. Eläimen kertojanäkökulma oli virkistävän erilainen, mutta en ole varma, pidinkö siitä lopulta yhtään.
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
Philip Hoare: The Whale
Hoaren kirja kertoo ja ei kerro valaista. Se ponkaisee liikkeelle Moby Dickista ja luotaa valaan ja ihmisen suhdetta ja tapaa, jolla ihminen on hyötynyt valaista ja samalla tuhonnut maapallon valaskannat. Hoare yrittää sanoittaa valaiden vierasta kauneutta ja näyttää, ettemme tiedä niistä vieläkään juuri mitään.
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus
Keskisarja on ollut jo tovin yksi suosikeistani tietokirjallisuuden puolella, ja Aleksis Kivi puolestaan teki lähtemättömän vaikutuksen yhdeksän- tai kymmenvuotiaaseen itseeni Seitsemällä veljeksellä. Keskisarjan kirjoittamaa Kivi-elämäkertaa olisi siis ollut mahdotonta sivuuttaa. Kirjassa tehdään selkoa Aleksis Stenvallin vaiheista tuttuun ja vetävään keskisarja-tyyliin, aina surullisiin loppuvaiheisiin asti. Kansalliskirjailijan elämän loppupuolelle sijoittuva ajanjakso Lapinlahden mielisairaalassa on kuvattu erityisen hyytävästi. Keskisarja kuitenkin erehtyy kuitenkin paikoin tyylillisesti liialliseenkin provokaatioon, esimerkiksi käsite "miituu-vikinä" olisi kyllä voitu ilmaista toisinkin. Kaikki ymmärtävät muutenkin, että 1800-luvulla naisten oikeudet olivat lähinnä vitsi.
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä I: Swannin tie, Combray
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Tua Forsström: Merkintöjä
Mikä tahansa nimi voi olla mielestäni viehättävä, mutta valitsin tähän kohtaan Ruotsin akatemiaankin valitun Tua Forsströmin runokokoelman. Forsströmejä on omalla kotipaikkakunnallakin, ja osalla heistä on varsin mielenkiintoinen historia. En tiedä, onko Tua heille sukua (tuskin), mutta Merkintöjä on hieno, niin hieno ja surullinen kuin läpitunkematon sadeverho.
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
44. Kirja kertoo Berliinistä
Peter Schneider: Berlin Now
Schneider on kirjoittanut ihan mielenkiintoisen kirjan rakastamastani kaupungista ja sitä muovanneista voimista, mutta Berliinistä on vaikea kirjoittaa mitään sellaista, jota ei joku olisi jo aiemmin ehtinyt kirjoittaa. Berlin Now sisältää kuitenkin paljon erilaisia anekdootteja, joten sen lukeminen tuntui vähän samalta kuin hyvän ystävän lapsuuden kuva-albumin katselu: ai tällainenkin sinä olet joskus ollut!
45. Kirjan nimessä on kieltosana
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö
Yksi Äärimmäisen onnen ministeriön henkilöistä on Anjum, joka on hijra. Tämä kirja on niin kaunis, niin kauhea, siinä on suunnattomasti elävää ja määrättömästi kuolemaa. Se on kuin kaleidoskooppi, jonka läpi voi tarkastella ja halutessaan yrittää käsittää Kashmiria ja ehkä Intiaakin. 5/5.
47. Kirjassa on alle 100 sivua
Aki Salmela: Eläimen varjo
Salmelan runoteos käsittelee eläimyyttä eri eläinten näkökulmista. Runoissa asetutaan esimerkiksi leijonan ja lampaan nahkoihin. Eläimet yhteiskunnassa -kirjan lukemisen jälkeen runon puhuja tuntuu provosoivan tahallaan: "miten hän muka voi tietää, miten eläin ajattelee", huomasin puhahtelevani lukiessani. Runot ponkauttavat ajatuksia joka sivulla uuteen suuntaan, ja se on mielestäni hyvän runokokoelman merkki.
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Tommi Kinnunen: Lopotti
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Silvana Berki, Aleksanteri Kovalainen (toim.): Olipa kerran toivo. Albanialaista nykyrunoutta
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
Kommentit
Lähetä kommentti